Passiivista vastarintaa

Kolmivuotiaan kanssa saa elää täyttä tunne-elämää laidasta laitaan.

Kiihkeyttä:

  • Pusuja, haleja: Sinä olet kiva äiti.
  • Reippautta: Äiti istu sinä siinä, minä haen sinulle Reinot.
  • Tulisuutta: Äiti minä en saa tätä tänne! Äiti tämä ei mene tänne!!!!! Byääääääääää!

Ja sitten passiivista vastarintaa:

  • Päättäväisyyttä: Ei, en syö. Pahaa. Tuo ruoka on pahaa.
  • Viileyttä: Ei, en haluu. En haluu. Tee sinä.

Ja kuten arvaattekin, nämä kaksi viimeisintä saavat äidin veren kiertämään tavallista nopeammin.

Meillä skabataan eniten nukkumisesta, syömisestä ja ulkoilusta. Mikään näistä ei ole melkein kolmivuotiaan mieleen.  Ja näistä kolmestahan riittää keskimäärin seitsemän matsia joka päivälle. Neljä kertaa syödään (aamupala, lounas, päivällinen, iltapala). Kaksi kertaa mennään nukkumaan (päivällä ja illalla) ja kerran ulkoillaan. Niin, jos äiti päättää.

Viime päivinä olen kovasti miettinyt, miten toimia oikein noissa kerta toisensa jälkeen uusiutuvissa kisailutilanteissa. Miten pysyä rauhalisena, kun melkein kolmivuotias  kieltäytyy kaikesta, päättäväisesti, suorastaan kylmäverisesti, rangaistuksistakin huolimatta.  En haluu. Tee sinä. Syö sinä.

Vaikka uhkaisin rangaistuksella – mitä välii?

Vaikka selittäisin – kuuroille korville. Tuntuu kuin kotimme ilmatilassa eivät ääniaallot kulkisi lainkaan. Millään puhutulla ei ole mitään vaikutusta. Meillä asuu melkein kolmevuotias teini-ikäinen flegmaatikko.

Yritän lukea alan opuksia, mutta en löydä meidän perhettämme niistä. Uhmaikä käsitetään kerta toisensa jälkeen äänekkään, melskaavan kiukun haltuunotoksi. Eikö kukaan muu tunnista tätä ongelmaa?

Miten motivoida lasta toimimaan vanhempien kanssa samansuuntaisesti  ilman jatkuvia kiristyksiä, uhkailuja ja rangaistuksien toteenpanoa?

Miten toimia niin, etten jyräisi  vahvemman oikeudella ja konsteilla lapsen omaa tahtoa ja mielipiteitä täysin? Ovathan ne hyviä asioita, joille on elämässä paljon käyttöä. Olisi kamalaa kasvattaa omasta lapsestaan ”näkymätön”. Mutta jos skaba on päällä, miten olla reilu ja oikeudenmukainen niin, että  lapselle tulee sellainen olo että häntä kuunnellaan, mutta hän ei saanut tahtoaan temppuilullaan läpi?

Miten teillä tehdään?


4 responses to this post.

  1. Posted by Saara on 13/02/2010 at 14.34

    Huokaa! Leukaperät kiristyvät jo pelkästä lukemisesta. Meillä on joo samanmoista ja päätähti on keväällä kolme vuotta täyttävä jätkä.

    Mitään taikasanaa tuohon päättäväiseen vastarintaan en ole keksinyt mutta tuossa hetki sitten vierailimme kotimaassa ja asustelimme pitkän pätkän appivanhemmilla. Sieltä löytyi harhauttamisen kategoriaan kuuluva kikka: poika syö kivasti kaikenlaista kunhan aivoilla on muutakin puuhaa kuin istua ja käsitellä ruokaa – mummo kertoi tarinoita, vanhoja tuttuja pieniä tarinoita, sittemmin pelkkä haastatteleminenkin on auttanut, kunhan jututetaan, tai väännetään uusia versioita vanhoista tarinoista. Toimii myös ulkovaatteiten pukemiseen. Eihän tätä aina jaksa mutta jonkusen päivän matseista.

    Myötätuulta! Ja onnea odotuksen loppumetreille!

    Vastaus

  2. Posted by Mona on 13/02/2010 at 20.42

    Meillä on kaksi ja puolivuotias sekä kaksikuinen. Kauhistelin yhdistelmää jo etukäteen, kun sekä aktiivista että passiivista vastarintaa oli ilmassa jo viime syksynä. Ja sitten; odotusten mukaistahan siitä tuli. Ei onneksi siis mitään vauvaan kohdistuvaa pahaa, vaan entistä tarmokkaampaa uhmaa. Lähinnä syömisestä ja nukkumisesta kieltäytymistä. Huutokohtauksia ja sen sellaista. Ajattelin olevani maailman huonoiten pärjäävä äiti. Kunnes väsähdin. Se tapahtui vauvan ollessa noin kuukauden ja puoli (samaan aikaan isällä on ollut paljon töitä ja vielä ”epätyypillisiin” aikoihin, alasta johtuen). Isompi jätti päiväunet pois. Illoista tuli kaaosta, mutta yllättäen nukkumaanmeno alkoi sujua. Väsytti, ilmeisesti. Ennen iltataisteluun saattoi kulua puolitoista tuntia, nyt kymmenen minuuttia ei tahdo tulla täyteen. Sitten luovutin ruoka-asiassa. Syö tai ei syö. Ei ole enää aikaa eikä käsiä niin paljon kuin ennen oli sille asialle uhrata. Välillä lapsi syö ainoastaan aamu- ja iltapuurot ja välissä närppii ruokaa tai ei edes suostu maistamaan. Harhauttaminen toimii joskus. Eli siis lukeminen (ei saa lukea ruokapöydässä…), leikkiminen, tarinointi, kysely mielenkiintoisista aiheista…
    Mietittiin juuri miehen kanssa pari päivää sitten olisiko uhma (hetkeksi?) laantunut. Tyttö on muutamana päivänä syönyt, pyytänyt jopa lisää. Nukkuu täyden yön. Ja jos illalla onnistuu jotenkin pääsemään kiukkuväsymyksen yli vaikka ulkoilemalla (siitä meillä onneksi tykätään vaikkei se pukeminen silti aina helppoa ole) niin sitten ei päiväunettomuuskaan tuo haittaa.
    Näin meillä. Sanoisin vaan, että jos joku auttaa niin se on sallittua. Opetellaan ne pöytätavat sitten joskus uudelleen. Ja kun lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti niin olkoot välillä vähemmällä ruoalla, eihän sitä voi pakottaakaan.

    Vastaus

  3. Mistähän mä tänne sivullesi eksyin 🙂
    Mutta tuli vaan mieleen, että joskus auttaa myös tietynlainen tylyys. Kun lapsi sanoo, että en syö, niin nosta lapsi pois pöydästä ja ota lautanen pois. Tuumaat vaan rauhalisesti, että ”ai jaa, no älä syö. Mene leikkimään, me muut syödään vielä”… Joskus lapsi hämmentyy tästä ja haluaakin ehdottomasti syödä…

    Vastaus

  4. Kiitos kaikille kommentoineille, täällä ollaan just yks ruokataistelu taisteltu….
    Saara, niin minustakin tuntuu että välillä olen liian vaativa, ainakin tässä syöntiasiassa. Mona, luulen että tässä on just tuota vauvantulon aiheuttamaa jännitystä ilmassa ja voin kuvitella että protestointi tapahtuu juuri näillä keinovalikoimilla. Essiina, tätäkin on kokeiltu. Lapsi on vain onnellinen 😉 Harmillista siinä on sitten se, että hetken päästä nälkäisenä vekara on kiukkuinen ja itkuinen, eikä yksinkertaisesti jaksa ilman ruokaa. En kuitenkaan haluaisi ruokkia häntä välipaloilla tai jollakin toivotulla herkkuruualla koska silloin hän oppisi siihen, että pääruuasta kieltäytyminen kannattaa ja jotain parempaa tarjotaan hetken kuluttua. Apua….

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: