Sikolätistä päivää!

Voi eläimen käsi tätä sotkua, jonka me saamme tähän kotiin aikaan.

Nyt kun kotona ollaan enemmän, tietenkin myös sotkemme enemmän. Ensimmäiset aurinkoiset talvipäivät menivätkin siihen, että kuljin rätin kanssa pyyhkimässä epäilyttävä kelta-oransseja roiskeita hellan ympäriltä, mustia sormenjälkiä ovista ja laatikoiden vetimien ympäriltä ja kummallisia tahmalänttejä lattiasta. (Pilvipäivinä olo on huomattavasti lepposampi.)

Kun lapsi etsii lelujaan tuolin alta, tuloksena on paksu harmaa pölykerros paidan etumuksessa.

Eilen löysin keittiön pöydän alta avaamattoman, ehjän jugurttipurkin. Eikä mitään tietoa, montako päivää se on siellä ollut. Yritän vain muistella, minä päivänä kävimme kaupassa – ehkä se on valahtanut kauppakassista sitä tyhjentäessä.

Ostettu siivousapu pystyisi auttamaan meitä vain osittain. Suurin osa tästä epäsiisteydestä on sellaista, jossa siivojan apu on mahdotonta.  Meidän on yksinkertaisesti opittava laittamaan tavarat paikoilleen käytön jälkeen, etteivät ne jäisi ajelehtimaan sinne mihin niiden käyttö loppui.

Toki juuri noiden aina tahmassa olevien ovien, kaappien, lattioiden ja vessan siivoukseen olisi kiva edes joskus saada ulkopuolista apua ja tehokkuutta.

Äitiys- ja perhelehtien toimittajille juttuehdotuksia: Paitsi sisustusvinkkejä, tarvitsemme kipeästi Näin pidät kotisi järjestyksessä  tiukoissakin tilanteissa -vinkkipalstaa, Näin siivoat kotisi puhtoiseksi yhdellä kädellä viidessätoista minuutissa -artikkelia, Jos teet nämä joka päivä niin kaaos ei pääse selättämään sinua -listaa sekä Näin pääset ärsyttävistä irtokarvoista eroon -juttua.

3 responses to this post.

  1. Posted by mimmu on 10/02/2010 at 13.22

    Kuulostaa niin tutulta, meillä on ihan sama ongelma. Jotenkin olemme kuitenkin onnistuneet saamaan lapsen joka on suorastaan siivousintoilija. Hän kyllä kantaa roskia roskiin, sulkee perässämme ovia ja laatikoita ja varsinkin vie talteen tavaroita jotka olemme jättäneet levälleen. Tässä vain on se ongelma, ettei sitä taltieointipaikkaa tiedä kukaan muu, eikä lapsi itsekään ja niinpä meillä on esim. istuhälyttimen toinen vastaanotin todella hukassa. Eipä sitä itse tarvisi, mutta lupasin itkuhälyttimen jo kuukausi sitten ystävälle lainaan, enkä edelleenkään ole onnistunut paikantamaan sitä päivittäisistä etsinnöistä huolimatta.

    Vastaus

  2. Mimmu, meilläkin on mitä kummalllisempiatavaroita teillä tietymättömillä, kun lapsi on ne jostakin (minne ne on jätetty ajelehtimaan) käsiinsä saanut ja vastaavasti vienyt johonkin omaan ”talteensa….”

    Nimetön, kiitos mahtavasta linkistä! Olen joskus aikaisemmin, monta vuotta sitten tutustunut tuohon amerikkalaiseen sivustoon, josta tuo tiskiallasvinkkikin on jäänyt mieleen. Ja se todella toimii1 Kiva että asia on levinnyt Suomessa, täytyy liittyä mukaan.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: