Vapaita pohdintoja

Nyt tarvitaan Milla Magian kristallipalloa, Pelle Pelottoman tulevaisuuden kurkistuskonetta tai jotakin muuta asiankuuluvaa vimpainta. Huomenna pitäisi osata esimiehelle kertoa, miten pitkäksi aikaa haluan jäädä kotiin lapsia hoitamaan.

Pöpöläistä odottaessani en osannut kuvitella jaksavani kotiarkea siinäkään mittakaavassa, kuin lopulta jaksoin. Olin vain vähää aikaisemmin aloittanut kiinnostavassa uudessa työpaikassa, josta lupailtiin vakituista työsopimusta tietyn ajan sisällä. Minulle oli tärkeää kiinnittää itseni työpaikallani. Samaan aikaan Miehelle oli tärkeää päästä hengähtämään 11 vuoden työputkesta. Meille sopi hyvin, että minä palasin töihin ja mies jäi lasta hoitamaan kotiin.

Mutta nyt ollaan toisissa kuopissa. Minulla on vakituinen työsopimus,  jonka suomin turvin voin jäädä kotiin pidemmäksikin aikaa. Pöpöläisen kanssa opin, miten pitkän tuntuinen mutta kalenterista katsoen lyhyt voi lapsen ensimmäinen vuosi olla.

Eihän minun periaatteessa tarvitsisi tässä vaiheessa ilmoittaa kuin jääväni äitiys- ja vanhempainvapaalle ja ilmoittaa hoitovapaasta sitten kuukautta-paria ennen, kuin työhön pitäisi palata. Toisaalta, koska itselläni on takana tusina pätkätyösuhdetta, ajattelen, että sijaista kohtaan olisi reilua osata sanoa jo nyt, minkä verran suunnilleen aion kotona olla. Saattaisihan myös olla, että tehtävääni saataisiin rekrytoitua  kerralla joku kokeneenpi, kun olisi tarjota pidempää määräaikaisuutta.

Mutta kun … pohdintaa vaikeuttavat noin tusina erilaista z-faktoria…

  • Millaiseksi arki kahden pienen kanssa sitten muodostuu?
  • Miten tulee pärjänneeksi kahden pienen lapsen kanssa? Miten hanskata kaksi kiehuvaa kattilaa yhtä aikaa?
  • Miten jaksaa oman kodin kuvioita? En todellakaan ole edelleenkään pullantuoksuinen äiti, jolle riittävät oman kodin ruutuverhot arjen piristykseksi…
  • Saattaapi hyvinkin olla, että tämä toinen lapsi tulee olemaan meille myös viimeinen, ja sitten kun sinne työelämään palaa, siellä saa seuraavat 30 vuotta hyvinkin viettää. Että ehtiihän siellä sitten polkata.
  • Kestääkö talous? Asuntolainaa ei kai voi jättää iankaikkisesti lyhentämättä?
  • Mies on opintovapaalla, eikä ole selvää, mistä työpaikka opintojen päättymisen jälkeen löytyy. Hänellä onneksi on kyllä ammatti, jolle varmasti löytyy kysyntää vaikka ajat menisivät miten tiukoiksi tahansa. Mutta eri asia on, löytyykö mielekkäitä työtehtäviä…
  • Löytyisikö itselle mielekkäitä, kotielämän ohessa suoritettavia työtehtäviä, joista voisi vähän ansaita lisätienestiä kotihoidontuen päälle? (Enkä nyt tarkoita vaate- tai astiamyyntiä tai webbikaupan pitämistä….)
  • Hoitovapaata voi pidentää yhden kerran, keskeyttäähän sitä ei saa kuin erityisen painavista syistä. Minun työssäni ei todennäköisesti ole mahdollista palata työpaikalle kesken hoitovapaan, ellei sijainen ole juuri sattunut irtisanoutumaan…
  • Toiveena on, että pienintä ei tarvitsisi viedä hoitoon ennen 2,5 vuoden ikää.
  • Ja voihan olla, että jahka pojat ovat jo vähän isompia, mieskin haluaa jäädä jo uudelleen kotiin lasten kanssa.

Kun nämä kaikki ainekset pannaan koneeseen ja kammesta käännetään, niin mitä ruutuun tulee?

  • Hoitovapaata lokakuuhun 2011 saakka (pieninkin jo 1,5 vuotias). Silloin olisi vielä optio toisesta hoitovapaakaudesta käyttämättä.  Jos vaikka pidentäisi puolella vuodella, maaliskuun 2012 alkuun?  Ja jos sen jälkeen mieskin jäisi vielä puoleksi vuodeksi kotiin? Sitten oltaisiin saatu pienempi 2,5 -vuotiaaksi ja isompi jo 5,5 -vuotiaaksi.

Hurjaa.

Tuntuu kuin puhuisi toisesta maailmanajasta. Siitä, kun ydinvoimasta on jo luovuttu ja maailmanrauha on arkipäivää.

Toisaalta, kun tarkemmin ajattelee – työpaikalla ei varmaan monikaan asia ehdi tuossa ajassa liikahtaa kuin nytkäyksen verran eteenpäin.

Advertisements

6 responses to this post.

  1. Yhteen asiaan voin sanoa oman mielipiteeni. Et ole velvollinen ajattelemaan sijaisten/työnantajan tunteita. Jos sinun ei tarvitse ilmoittaa hoitovapaasta ennen kuin paria kuukautta ennen, niin sinun ei todellakaan tarvitse. Ihan kiva että mietit että sijaisena olisi ollut kiva tietää etukäteen, mutta toisaalta, jos sinulla on oikeus ilmoittaa se vasta myöhemmin, niin TODELLAKIN VOIT ilmoittaa sen vasta myöhemmin. Myös sijaisten on elettävä tämän mukaan, niin sinäkin teit aikanasi. Se nyt vain kuuluu sijaisen elämään, ettei kaikki ole ihan varmaa. Niin meillä kaikilla on ollut kun olimme pätkäläisiä. …ja olemme siitä selväpäisinä selvinneet. 🙂

    Vastaus

  2. Posted by elanor on 26/10/2009 at 16.20

    Mun täytyy olla samaa mieltä, vaikka olenkin näitä onnettomia sijaisuuksienmetsästäjiä…

    Vastaus

  3. Miksi on ikävää viedä lapsi päiväkotiin alle 2,5 vuotiaana? Jos siis ei perustu siihen, että itse haluaa olla kotona, mihin tämä ei käsittääkseni teillä perustu (ainakaan täysin). Haluan vaan taas kerran kyseenalaistaan suomalaista ajattelutapaa & kotonahoitamisen myyttiä, että lapsen pitäisi olla kotona 3vuotiaaksi asti….

    Olen kyllä edellisten kanssa samaa mieltä. Sinä päätät miten haluat, ja työnantaja eläköön sen mukaan (lain puitteissa). Ei työnantajakaan ole ajatellut sinua – eikä ajattele, tiukan paikan tullen.

    … ja jos olisitte Ruotsissa, asuntolainanhan voisi jättää maksamatta, hamaa tulevaisuuteen 😉

    Vastaus

  4. Jeah, arvasin M-J, että tarttuisit aiheeseen. Muuten, luin mielenkiintoisen artikkelin Ruotsin mahdollisesta asuntomarkkinoiden hintakuplasta.
    http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/article334652.ece
    ja
    http://toimitilat.kauppalehti.fi/crometapp/product/premises/common/public/news/juttu.jsp?oid=KL_2009-10-27_3515809&portal=klt&.sid=A088B5E9D4604CDFFBDC0CB79FEBA89B&.sid=1000.

    Laitoin sulle kommenttia sun omaan blogiin.

    Vastaus

  5. Posted by Mari-Johanna on 02/11/2009 at 23.34

    Hehhee, näin me jo tunnetaan toistemme ajatukset 😉 Laitan tuohon uuteen postaukseesi kommenttia pian.

    Tähän asuntolaina-asiaan, joo ei tämä aina ihan järkimeininkiä ole täällä(kään). Onneksi meillä on suhteessa aika pieni laina (iso sekin, mutta kuitenkin pieni asunnon arvoon nähden) joten vaikka hinnat laskisivat, me ei kyllä jouduta kovin helposti pulaan. mutta moni muu joutuu kyllä…

    Täällä oikeasti ihmiset ostaa ihan käsittämättömiä kämppiä. Meidän yhden naapurit, lapseton pari, asuu 110 neliön asunnossa johon ei mahdu lapsi kun siitä on vedetty seinät veke ja laitettu kodinkoneita outoihin paikkoihin. Joten nyt ne pohtii että pitäisikö laajentaa ullakolla. Ei vaan mee mun jakeluun…

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: