Hyväntekijöitä

Tammikuun yhdeksäs iski keski-iän kriisi.

Olin tavoistani poiketen kaupungilla syömässä ystävättären kanssa ja sen päälle vielä toisen ystävän keikalla.

Ja kaupungin katuja kopsutellessani ja baarin tungoksessa seisoskellessani tajusin että
enpä ole ollut tähän tapaan liikkeellä moneen vuoteen.

Yleensä ei ole ollut tarvetta mutta sittemmin ei oikein ole ollut mahdollisuuksia eikä tilaisuuksiakaan.

Elämä on kutistunut kodin ja työpaikan ja S-marketin muodostamaan kolmioon. Arjen jännittävimmät ratkaisut liikkuvat akselilla syödäänkö kanaa,  jauhelihaa vai lohta ja menisinkö töihin bussilla vai pyörällä.

Aivan sama, vaikka tätä elämää eläisin Pihtiputaalla. En minä näihin Hesan houkutuksiin ehdi, pääse, jaksa kuitenkaan osallistua. Juhannuksena luin Me Naiset -lehdestä jutun Hesan helmistä, ihanista sisustuskaupoista. Hahaa, meidän mööpelit hankitaan Ikeasta ja Iskusta tai Prismasta, koska ne sijaitsevat sopivan lähellä. Kirjoitin liikkeiden nimet kuitenkin muistiin siltä varalta, että jonakin kesälomapäivänä ehtisin niitä kiertämään. Muistiinpanoa kännykkääni tallentaessani tajusin, että siellä on samasta aiheesta vuosi sitten raapustettu muistiipano – jossa on samat liikkeet listattuna.

Ehkäpä jo tänä vuonna ehdin käymään liikkeissä.

Samasta lehdestä luin, kuinka uutisankkuri kertoi keski-ikäistyneensä: nukkuu paljon, omistaa sauvakävelysauvat ja…. mitähän se kolmas asia nyt olikaan. Unohtaa asioita? No, joka tapauksessa kaikki kolme osuivat ja upposivat täälläkin.

Puolituttu kertoi, kuinka hän on ottanut määtätietoisesti tavakseen tehdä asioita, jotka tekevät hänelle hyvää. Nyt mietin, mikä minulle tekisi hyvää. Ystävien seura? Kodin siivous lattiasta kattoon ja sisutuksen uusiminen? Kaikkien rästitöiden loppuun saattaminen? Tekemättömyys? En osaa sanoa. Kummallista.

Mikä sinulle tekisi hyvää?

3 responses to this post.

  1. Posted by Maiju on 23/06/2009 at 12.02

    Kuusiviikkoisen pikkuneidin äitinä liputan muutaman tunnin käsittävän oman ajan puolesta. Miehelleni juuri eilen sanoin, että koska tyttö nyt suostuu juomaan pullostakin, haluan joku päivä päästä muutamaksi tunnniksi johonkin yksin. Lupasin etten ole koko päivää poissa, mutta rauhassa haluan oman aikani kuitenkin viettää. Kun mies sitte kysyi, mihin haluaisin mennä, mitä tehdä, meni sormi suuhun…hmmm, en tiedä. En todella tiedä.

    Vastaus

  2. Posted by A:n äiti on 23/06/2009 at 14.14

    Viikonloppu mieheni kanssa kahdestaan vaikka Bengtskärin majakalla. Kirja mukaan 🙂

    Vastaus

  3. Maiju, mullon ihan sama tilanne. Sitten kun pääsisi oman ajan viettoon, ei enää keksi mitä haluaisi….
    A:n äiti, Bengtskär kuulostaa ihanalle…. oi jospa…

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: