Huomiota

Juuri kun olen saanut itseni aamulla töihinlähtökuntoon ja olen hiippailemassa ulko-ovelle, yläkerrasta kuuluu pienen pojan ääni: ”Äidin syliin!” En raaski kurvata ovesta ulos, vaan jään hellittelemään pienen unilämpöisen pojan kanssa. Istumme sylikkäin pitkään ja hartaasti. Ihanaahan se on. Ja ehtiihän sitä seuraavallakin bussilla.

Viikonloppuaamuisin lapsi vaikuttaa epäilevältä. Tukkaa en saa kammata enkä vaatteita pukea, etten vain vaikuttaisi töihin lähtevältä. Vakuuttelemme Miehen kanssa kilpaa, että tänään äidillä on vapaapäivä, eikä äiti mene minnekään vaan on koko päivän kotona Pöpöläisen ja Isin kanssa. Jossain vaiheessa aamua lapsi sitten uskoo, mitä hänelle on yritetty sanoa, ja vapautuu leikkimään itsekseen.

Muutenkin viime aikoina Pöpöläinen on osoittanut tietynlaista äiti-kapinaa.  Pissakupla otsassa kiemurteleva lapsi ei suostu menemään potalle, jos minä häntä sinne kannan, mutta isin kanssa pissat suhisevat pottaan milloin vain.  (Minun syliini on sen sijaan pissattu melkein päivittäin.)

Mietin, mistä oikein on kyse. Teen pitkiä päivä: lähden kahdeksalta ja tulen puoli kuudelta, mutta olen kaikki illat kotona lapsen kanssa. Viikonloppuisinkin olen melkein aina Pöpöläisen seurassa, nytkään en ole edes kaupassa käynyt.  Omaa kahdenkeskistä aikaa Miehen kanssa meillä on viimeksi ollut … hetkinen… kun jätimme Pöpöläisen lastenvahdin huomaan yhdeksi illaksi kolme kuukautta sitten.

Vanhempiensa huomiota tämä lapsi mielestäni saa, onhan hän ollut koko ikänsä kotihoidossa. Mutta mistä tämä viime aikoina tullut uusi ”ripustautuminen” kertoo? Enkö huomioi häntä täällä kotona ollessani tarpeeksi? Ovatko ajatukseni jossakin muualla, vaikka olisin fyysisesti läsnä?  Milloin olen viimeksi ihan varmasti keskittynyt häneen, enkä vain leikkinyt leikkimistä?

Miten muut vanhemmat pystyvät tarjoamaan lapsilleen riittävästi huomiota, jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, perheessä on muitakin lapsia ja vanhemmat haluavat tehdä joskus jotakin ilman lapsiaan?

Vai mistä tässä on kyse? Onko taas menossa jokin uusi Vaihe, josta en tiedä?

3 responses to this post.

  1. Posted by elanor on 14/06/2009 at 18.10

    Mä luulen, että se on juurikin joku Vaihe.

    Vastaus

  2. Posted by A:n äiti on 14/06/2009 at 19.45

    Minäkin veikkaan Vaihetta. Meilläkin on Vaihe nimeltään vain Äiti kelpaa, ellei ole fyysisesti poissaoleva.

    En ymmärrä miten työssäkäyvät vanhemmat ehtivät harrastamaan kodin ulkopuolella tai muutoin olemaan aktiivisia kansalaisia luottamustoimissan ja kuitenkin pystyvät antamaan ”riittävästi” aikaa lapsille. Minusta tuntuu että lapselle jää vain murusia ajastani, vaikka arki-illat ja viikonloppuisin olen siellä missä lapsikin.

    Minusta olisi ihanteellista tehdä osa-aikaista työtä, mutta talous ei muka kestäisi ratkaisua. Vai kestäisikö kuitenkin jos olisin valmis luopumaan joistakin kulutustottumuksistani?!

    Vastaus

  3. Posted by Tsu on 16/06/2009 at 18.41

    Tässä kohden toteutuu se miksi minä sanon että mitä enemmän lapsia, sitä helpompaa. Äiti saa omaa aikaa kun kotona on sisaruksia joiden kanssa on mukavampi leikkiä ja riehua kuin äidin ;D

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: