Sairasta menoa

Täällä on oltu sairaita. Koko porukka.

Ensin kuumeilivat naapurin lapset. Sitten meidän: ensin pikkuveli, sitten isoveli.

Kun lapset tokenivat, romahti Mies, jolle tuli joku nielutulehdus, joka ei ole vieläkään ohitse.

Ja sitten minä. Kahtena päivänä kuumetta on ollut 38-39, päässä jyskyttää, huimaa, jalkoja ja selkää kolottaa.

Onneksi meitä on sentään tässä kaksi puolikuntoista aikuista hoitamassa kahta energistä tervettä pikkulasta. On edes toinen, joka jotenkin jaksaa kokata ja seurustella, kun toinen nukkuu pahinta kuumettaan pois. Ja kun toinen herää, toinen voi mennä sitten vähäksi aikaa lepäämään.

Mitähän olisimme tehneet, jos Mies olisi ollut terve ja minä sairas ja minun olisi siinä ohessa pitänyt hoitaa vielä lapsemme?
Ketään ei oikein olisi kehdannut pyytää hoitoavuksikaan, kun palkkion bonuksena olisi varma tartuntatauti.

Olisikohan Mies voinut tehdä miinussaldoa jäädäkseen kotiin hoitamaan meitä?

Miten teillä tehdään?

2 responses to this post.

  1. Posted by Elina on 30/08/2010 at 13.08

    Olen aiemminkin lukenut tätä blogia. Joskus kun kirjoittelin vielä vanhaa blogiani esikoisen vauva-aikana. Vieroitin kuitenkin itseni jossain vaiheessa blogimaailmasta, mutta nyt olen taas palannut. Sekä kirjoittamaan, että lukemaan. Löysin siis tieni tännekin uudelleen. Oli kiva löytää.

    Meillä ei ole kuin kerran käynyt niin, että olisimme koko perhe sairastaneet samaan aikaan. Norovirus kaatoi meidät vuosi sitten kaikki petiin ja mitään ei todellakaan kyennyt tekemään. Anoppi kiiruhti apuun, otti töistä vapaata. Eikä edes asu tässä meidän nurkilla. Ei se kivalta tuntunut kuulla, että kotiin lähdettyään oli anoppi itsekin alkanut oksentamaan jo matkalla. En tiedä miten olisimme tuosta tilanteesta ilman anoppia selvinneet, sen verran huonossa kunnossa kaikki olimme.

    Syksy tulee ja taudit alkavat taas kaatamaan. Voi rähmä… ei millään jaksais.

    Toivottavasti teillä olisi jo alkanut helpottamaan.

    Vastaus

  2. Moi Elina, kiitos kommentista ja tervetuloa uusvanhana lukemaan! Just tuota tilannetta pelkään… ois aika kamalaa kun oltais kaikki aivan toimintakyvyttömiä ja sitten pitäisi vielä pyytää jotakin läheistä uhrautumaan taudille alttiiksi. Aika urhea anoppi sulla! Jotenkinhan näistä tilanteista aina klaarataan, mutta ei se mitään herkkua ole.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: