Krookukset, kattilat ja pandasilmät

Krookukseni kukkivat. Näyttäis ainakin ikkunan läpi siltä.  Vaikka viherpeukaloa on tykyttänyt jo viikkotolkulla, en ole vielä päässyt pihalleni kuin kerran tositoimiin. Nimittäin aika vain valuu käsistä tähän arjen pyörittämiseen: aamulla kaikille kolmelle ruokaa, vessatouhuja ja vaatteet päälle. Ulkoilua. Kohta jo sitten taas ruoanlaittoja. Päiväunia. Keittiön siivousta. Ruoanlaittoa. Kaupassakäyntiä. Ruoanlaittoa. Sanoinko jo, että ruoanlaittoa??? Kirjaimellisesti on monta kattilaa hellalla yhtä aikaa.

Yritän suhtautua tähän mahdollisimman rennosti, mutta välillä aina pukkaa stressaamaan. Kun aivan kauhiasti alkaa ahdistaa, lasken, montako hommaa yritän nyt tässä tehdä yhtä aikaa. Imettää, lukea lehteä, suunnitella ristiäisten tarjoomuksia, käydä läpi mielessäni vieraslistaa, pitää silmällä mitä Pöpöläinen puuhaa. Oisko helpompaa, jos yrittäis keskittyä vaan kahteen hommaan kerrallaan?

Yöt on pehvasta. Hillolla on mahavaivoja, ei koliikkia mutta ilmavaivaa kuitenkin. Raukka herää tuon tuostakin itkemään ja rupsuttelemaan. Lääkitsemme Disflatylillä, maitohappobakteereilla, pierujumpalla ja hieronnalla ja kantoliinalla, mutta kuplia riittää. Pikkuinen syö tasaisesti puolentoista tunnin välein läpi vuorokauden. Silmieni alla on jo mustat pandarenkaat. Mutta hei, eikös se kuulunutkin johonkin japanilaiseen mangatyyliin? Koska tukkakin on sekaisin ja päällä on mitä kummallisempia vaatteita, voisinkin vaikka muuttua gyaruksi. Rusketus tosin puuttuu.

4 responses to this post.

  1. Posted by elanor on 16/04/2010 at 9.39

    😀 No hei tuossahan on ratkaisu kaikkeen! Vetoat vain omaan gyaruuteesi jos joku ihmettelee. Rusketuksenkin saa kivasti purkista tai ruiskusta. 😉

    Ei vaan. TSEMPPIÄ! Ehkä tiedätkin, mut aika menee tosi nopeasti. Siis tosi, tosi, tosi nopeasti. Ainakin näin jälkikäteen tarkasteltuna. Mun mielestä Elsa syntyi noin pari kuukautta sitten, mut todellisuudessa tyyppi täyttää maanantaina yhdeksän kuukautta(!).

    Vastaus

  2. Posted by Paula on 16/04/2010 at 11.54

    Jos on oma piha ja leikki-ikäisellä päivittäinen ulkoilutarve, niin eikös siinä ulkoilun lomassa pysty salaovelasti maatakin vähän rapsuttamaan? Itse leikkasin äsken pensaita, vajaa kolmevuotias ”auttoi” (ja puuhasi välillä omiaan) ja kuopus veti zetaa vaunussa.

    Vastaus

  3. Paula, niin mäkin oon aatellu että tää vois parhaimmillaan toimia: aamupäivällä ulkoiluaikaan esikoinen puuhaamaan leikkimökkiin ja kuopus vaunuihin ja mä haravan varteen. Mutta vasta yhden kerran oon saanut maailmankaikkeuden osaset toimimaan tässä järjestyksessä. Se oli kaks viikkoa sitten kiirastorstaina.

    En oikein ymmärrä, mitä oon tuhrannut näinä muina päivinä sen jälkeen. Tälläkin viikolla oli kaksi superaurinkoista päivää peräkkäin, ja koko ajan yritin tehdä uloslähtöä mutta en enhtinyt kuin autolla ruokakauppaan ja takaisin.

    Hitsi.

    Vastaus

  4. Elanor, niin menee nopeesti. Tää Hillo on jo nyt mun silmissä jättimäinen ja iso ja kaikkea muuta kuin vastasyntynyt (pts. suolistonsa osalta). Vertailin muuten Pöpöläisen ja Hillon painoja ja pituuksia, ja tää jättivauva vastaa nyt, 4 viikon 5 päivän iässä samaa kuin Pöpöläinen 7 viikon iässä!!!!

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: