Pätkistä

Muisti palailee pätkittäin:

  • Oltiinko me näin väsyneitä silloinkin kun Pöpöläinen oli just syntynyt? (Ei, koska silloin saattoi nukkua yhtä aikaa vauvan kanssa, nyt pitää vaan jaksaa ylhäällä Pöpöläisen kanssa)
  • Nukkuuko kaikki vastasyntyneet noin lyhyitä päiväunia?
  • Syökö se tosiaan noin usein? Voiko sillä olla TAAS nälkä?
  • Ei kai sillä oo TAAS kakat housussa?
  • Se nukkuu kaikkien muiden sylissä paitsi mun. Mun sylissä sillä on aina nälkä.

Ja iloisia yllätyksiä:

  • Ei hitsi, tämä vauva syö tuttia. Miten kätevää! Sillä saa pienen hetken lisäaikaa tiukan paikan tullen. Mutta ei yöllä…
  • Isoveli on oppinut nukahtamaan omaan sänkyynsä, sekin ihme sitten lopulta tapahtui!
  • Mahdun jo yksiin (suurimpiin) farkkuihin. Ehkäpä kohta jo toisiinkin…

Ja haikeaa:

  • Isoveli huutaa: Kuka haluais tulla kirjastoon? Kuka haluais tulla lääkäriin? Kuka tulee pomppimaan? – Äiti vastaa: Äiti ei nyt pääse, kun pitää laittaa ruokaa/vaihtaa vaippa/ mennä ulos työntämään vaunuja/( todellisuudessa ei jaksa pehvaansa liikuttaa tästä Hesarin/tietokoneen/telkkarin äärestä).

Elämänpiiri laajenee:

  • Lumet sulaa, jipii. Vaunuilla pääsee jo ulos kun tie ei ole enää kolmenkymmenen sentin syvyisellä muhjulla ja vaunurampitkin ovat puolentoista metrin korkuisen lumikinoksen alta kaivettu esiin. Vielä puuttuu seisomalauta (miksi ihmeessä sitä ei saanut ostettua etukäteen?).
  • Ehkä kohta ei tarttee enää pukee kahta ihmistä about kolmeen vaatekerrokseen. Vaikka vaan kaks kerrosta riittää.
  • Tutille kiitos: Tämän vauvan voi jättää  Miehen hoiviin lähikauppareissun ajaksi.

Tai sitten ei laajene:

  • Kahden lapsen kanssa ei tuu ihan hetken mielijohteesta lähdettyä yksin liikkeelle. Täytyy olla todellista asiaa, että jaksaa kahta tuolla turuilla ja toreilla raahata mukanaan. Miten helppoa yhden kanssa olisikaan… huokaus.
  • Manduca ei oikein sitten pelittänytkään ihan niin kuin oletin. Ehkä sitten vähän isomman kanssa. Vanha kunnon kantoliina toimii kyllä.

Kummastuksia

  • Voiko nimen keksiminen ihmiselle olla NÄIN vaikeaa?

4 responses to this post.

  1. Posted by Tiuttu on 06/04/2010 at 21.06

    onnea vaan vielä näin jälkijättöisesti! ihana lukea kuinka arki sujuu ja elämä maistuu kahden lapsen taloudessa 🙂

    Vastaus

  2. Ihana, elämänmakuinen ja rehellinen blogi. Onnea lapsen johdosta!

    Vastaus

  3. Voi teitä! Kyllä on varmaan totuttelemista…
    mutta mitenkäs sen päivähoitopaikan kävi? Ette sitten ottaneet sitä? Pääsisit sinäkin joskus nukkumaan. Eikös jotain kerhoja edes olisi tarjolla pöpöläiselle?

    Vastaus

  4. Joo, ei otettu sitä 3-pv -viikossa paikkaa, kun kävi liian kalliiksi. Yli kolmivuotiaan yksityinen päivähoito oli aika tyyristä. Mutta nyt on soppari 1,5 pv viikossa, alkaa säännöllisesti tälla viikolla ja se saattaa olla ihan ok. Kunhan päästää rytmiin.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: