Poistopäivät

Kolmisen vuotta sitten Pöpöläistä odottaessani pidin lokakuun syyssateilla kokonaisen viikon verran siivouslomaa. Kävin läpi kaikki komerot ja kaapit, poistin vanhoja rytkyjä ja romppeita ja tein tilaa uuden tulokkaan tavaroille. Esimieheni  kuittaili poistovimmaani  ”pesänrakennuksena”.

Oli kyse hormoneista tai ei, sama vimma iski tänä syksynä. Niinpä siirsin hiihtolomalle säästämäni vapaapäivät tähän kaamoksen keskelle ja paitsi tein poistoja, siivosin, tein koko joukon uusia hankintoja ja sisustin koko tämän viikon. Nyt on yksi kaappi vapaana Hillon vaatteille, Pöpöläisen lelut omissa muovilaatikoissaan, sohvassa uudet tyynyt ja päälliset, makuuhuoneessa uusi matto ja uuden värinen seinä ja lähikirpparilla tuhottomasti tavaraa etsimässä uutta kotia.

Halvaksi tällainen loma ei kyllä tullut. Viikon aikana lähistön kodintarvikekauppoihin uponneilla euroilla olisin matkustanut täksi viikoksi itsekseni vaikka Kanarialle.

Mutta sieltä palatessa ei olisi varmaan ollut yhtä  hyvä mieli, kun nyt on uudistuneita huoneita katsellessa.

Ps. On muuten uskomattoman terapeuttista ja vapauttavaa laittaa pois sellaisia tavaroita, jonka siirtely kaapista toiseen on aiheuttanut lähinnä päänvaivaa ja sellaista roinaa,  joka on ollut omasta mielestä rumaa tai kömpelöä tai muistuttanut jostakin epämukavasta elämänvaiheesta tai ikävästä ihmisestä. Miksi ihmeessä olen niitä edes omaan kotiini päästänytkään? Jos en nyt ihan purematta niele Feng shui -oppeja, niin sen kyllä nyt huomaan, että turhista tavaroista eroon pääseminen vapauttaa paljon hyvää mieltä.

One response to this post.

  1. Olen huomannut saman. Ensimmäisen poistovimman koin 2003 muuttaessani piiiitkän matkan, jolloin halusin karsia muuttotavaran mahdollisimman pieneen. Koin poisheitosta valtavaa riemua, huumaa ja hurmosta. Välillä piti väkisin jarrutella, kun meinasin heittää pois tärkeääkin tavaraa. Vimmassani olin tyhjentää myös vanhempieni kirjahyllyn siellä käydessäni. Nyt olen hieman rauhottunut, mutta poisheittäminen on edelleen valtavan kivaa ja uskomattoman helppoa. Olen tosin yrittänyt suunnata intoni kohti tavaroiden hankkimattomuutta. Hankin vain jos oikeasti tarvitsen ja tiedän käyttäväni, ja tässä yritän olla raa’an rehellinen. ”Meinaaminen” ei riitä hankinnan syyksi. Pitää tietää että varmasti tapahtuu. Muutoin saa olla. Ja esim keittiön muovikippoja suostun omistamaan korkeintaan kymmenen, muut on ylimääräistä poisheitettävää.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: