Temppu ja sen tekeminen III

Neljä yötä unikoulua takana! Toisena yönä heräilyt jatkuivat vanhaan tahtiin, mutta Pöpöläinen ei jaksanutkaan enää huutaa tuntia, vaan rauhoittui omaan sänkyynsä isänsä paijailuun ja kuiskailuun jo viidessä minuutissa. Kainalopäiväunetkin olivat onnistuneet vähällä vaivalla ja rauhanomaisesti, täysin ilman karkaamisyrityksiä.

Kolmantena ja neljäntenä yönä itkuun parahduksia on ollut edelleen vanhaan malliin noin nelisen kertaa yössä, mutta joihinkin Pöpöläinen rauhoittuu ihan itsestään, useimpiin hyvin pian eli noin viidessä minuutissa. Uutta vaivaa ilmaantui: noin kuusi tuntia nukahtamisen jälkeen tulee valvomisvaihe, eli nukuttaja saa silitellä rauhallista mutta valvovaa Pöpöläistä aika pitkään, ennen kuin lapsi lopettaa kuhkaamisensa ja suostuu taas unen alle. 

Itse olen yrittänyt nukkua väsymyksiäni pois extra-pitkillä yöunilla. Olen nimittäin jäänyt yöpuulle Pöpöläisen kanssa yhtäaikaa, siis kahdeksalta. 12 tunnin repaleiset yöunet eivät kuitenkaan tunnu virkistäviltä, ainoastaan niskaa puuduttavilta.

Olemme kuitenkin todella ylpeitä ja iloisia siitä, että olemme päässeet unikouluttamisessa näin pitkälle. Miesparka on kuitenkin aika väsynyt, sillä hän on ollut öistä yksin vastuussa. 

Viikonloppuna hänelle tarjoutuu kuitenkin hyvä mahdollisuus nukkua väsymyksiään pois ja viettää muutenkin ”laatuaikaa” ilman lasta ja vaimoa. Olen lähdössä Pöpöläisen kanssa pienelle matkalle, jonka aikana vietämme kaksi yötä junassa ja yhden hotellissa. Saapa nähdä miten yörauhoittumiset onnistuvat, vai onnistuvatko, kun kiehnäämme samassa pienessä junanpedissä ja rauhoittajana ei olekaan matalasti muriseva isä vaan maidolle tuoksuva hermostunut äiti.

5 responses to this post.

  1. Posted by Nirppu81 on 10/01/2008 at 15.56

    Moi,
    Olen vasta äskettäin löytänyt blogisi ja luen sitä mielenkiinnolla, kun oma laskettuaika lähenee vääjäämättä… Onnea viikonlopun irtiottoon. Toivottavasti se menee kohtuullisen hyvin eikä pöpöläinen hermostu turhista 😉

    Vastaus

  2. Tervetuloa lukijaksi! Sua ajatellessani tajusin, etten ole koskaan laittanut tälle sivulle linkkiä vanhaan odotusaikaiseen blogiini, Esikoista odottamassa -eepokseen. Lisäsin sen nyt tohon oikeaan reunaan. Hyvää odotusta sinulle! Pysy linjoilla!

    Vastaus

  3. Posted by Minna S. on 10/01/2008 at 22.38

    Hienoa, että yöt alkavat sujua!!! Välillä lukee muiden äitien kirjoituksia arjesta ja öistä kauhulla, kun meidän vauva nukkui jo n. 3 kk:n ikäisenä putkeen klo 21-03 välin ja siitä nukkuma-aika piteni kun ikääkin tuli. Eli jo puolen vuoden iässä on nukuttu läpi yön heräämättä aamuun saakka. Tuntuu välillä, ettei paljon viitsi julkisesti mainostaa, miten helppo lapsi meille on osunut… ei olla sairastettu yhtään, ja kaikki syömiset ja nukkumiset on menneet ja asettuneet ihan itsestään. Pitää ihan puuta koputtaa, ja todellakin ollaan kiitollisia tästä ihanasta lapsesta! No, ehkä kakkonen sitten onkin toista maata, saa nähdä 🙂 Mutta onneksi teidänkin pikkuinen on nyt jo oppimassa, että yö on nukkumista varten. Tsemppiä jatkossakin!

    Vastaus

  4. Posted by hna on 15/01/2008 at 14.45

    Sulle on myönnetty pokaali, jonka voit laittaa vaikka… muistojenlaatikkoon!

    Vastaus

  5. Kiitos, Hna! Pokaalipäivä on hyvä päivä 😉

    Vastaus

Jätä kommentti hna Peruuta vastaus