Sillä on jano!

Kävimme ravintoterapeutilla alkuviikosta. Käynnin syynä oli tutkailla, miten Pöpöläisen maidoton ruokavalio on lähtenyt sujumaan, mutta minulla tietenkin oli noin sata ja yksi muutakin kysymystä alan ammattilaiselle. Mukana meillä oli kahden viime vuorokauden muistiinpanot Pöpöläisen ruokailuista, imetyksistä ja unista.

(Oli muuten ihmeellinen paikka se ravintoterapeutin työhuone: kolme hyllyllistä oli täynnä erilaisiin erikoisruokavalioihin sopivien elintarvikkeiden pakkauksia ja yksi hylly erilaisten ruoka-annosen muovisia jäljitelmiä, kuten puoli lautasellista riisiä….  )

Kädet tutisten työnsin täti terapeutille muistiinpanomme ja miehen kanssa kilvan kerroimme tarinaamme: lapsella on maitoallergia ja ehkä muitakin allergioita, suvussa keliakiaa, kiinteitä on opittu syömään hitaasti ja edelleen menekki on kovin vaihtelevaa, korviketta ei osata juoda, juoda ei oikeastaan osata, vaan vain hörpitään, tuttipullo ei kelpaa, yöt syödään tissiä. Oikein oksensimme koko tilanteemme.

Ja hetken tuumailtuaan täti tuumasi seuraavaa:

Näyttää siltä, että Pöpöläinen tankkaa koko nestetarpeensa yöllä tissistä, eikä siksi juo päivisin. Antamamme ruoka on hyvää ja monipuolista, aterioita voisi olla vielä yksi lisää. Ruokailujen ei saa antaa kestää yli puolta tuntia, ettei lapsi turhaan opi hitaaksi syöjäksi. Ruokiin kannattaa lisätä teelusikallinen rypsiöljyä tuomaan lisää energiaa. Juomaan pitää opetella millä hyvänsä vimpaimella. Vanhempien kannattaa itsekin syödä ja juoda lapsen kanssa yhdessä, jotta lapsi oppii mallista, että ruokailujen yhteydessä myös juodaan. Töistä palatessani tulisi lapsella olla jo päivällinen syötynä, ettei kotiintuloimetys sotke ruokahalua – muuten iltaruoka jää syömättä. Illalla kannattaa syöttää lapselle leipää margariinilla tai öljyllä siveltynä, sillä kuitupitoinen leipä pitää nälkää poissa pitempään kuin soseet ja maito.

Näillä eväillä meillä on jo harjoiteltu muutama päivä. Korvikemaito on alkanut maistumaan päivisin – ei mukista eikä tuttipullosta vaan sellaisesta urheilukorkillisesta vissypullosta (!!!). Myöhemmin urheilukorkki yhdistettiin kuitenkin pieneen muoviseen kerhopulloon, nyt pulloa on helpompi lapsenkin pidellä. Yöunet ovat hieman – siis hieman – parantuneet, viimeisinä öinä on heräilty enää kolme kertaa syömään ja välissä on ollut yhtäjaksoista unta 1,5 -4 tuntia.

Pöpöläisellä oli siis tädin kokemuksen mukaan JANO. Ei ihme, etteivät tassuttelut, silittelyt, hyrinät ja sylittelyt rauhoittaneet itkevää lasta.

Aattelepa omalle kohalles.

Mainokset

One response to this post.

  1. Meillä Elias oppi myös ihan ekana juomaan sellasesta urheilukorkillisesta vesipullosta. : ) Oon huomannut ihan saman, että kun päivällä ollaan karsittu tissitystä, niin nestetankkaus on jäänyt vähemmälle. (Tai kuten anoppi sen pisti: ”no kai sillä ny on jano, ku syötät sille niin suolasta ruokaa.” Tämä kommentti sen jälkeen, kun ruokailun nopeuttamisesksi olin antanut E:lle ruisleivän palasen pureskeltavaksi ”harhauttamaan”. Muuten meillä syödään ihan ylimauttomia (ja suolattomia) pilttejä, suoraan kaupan hyllystä. Joten haistakoon anoppi…) Pitäis vaan aina muistaa antaa vettä, varsinkin nukkumaan mennessä. Mutta ei sitä kaikkee voin aina muistaa. Vaikka äiti-ihminen onkin…

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: