kivaa!

Pöpöläinen on aivan ihastuttavassa iässä! (Yöunethan siis  ovat vieläkin reikäisiä kuin isukin kalsarit, miksipäs se asia mihinkään korjaantuisi…)

* Meillä osataan vihdoin ja viimein pyörimisen ja kierimisen lisäksi ryömiä eteenpäin. Hurraa! Enää ei kiukutella lentäjäasennossa, kun lempilelu on kymmenen senttiä liian kaukana!

*Mitään kiirettä maailman eri kolkkien tutkimisen suhteen ei näytä kuitenkaan olevan – Pöpöläinen on luonteeltaan enemmän rauhallinen näprääjä kuin seikkaileva kulkuri. Äiti ja isä pääsevät vielä siis helpolla, sillä lapsi ei vieläkään yritä liikkua pitkiä matkoja, ylittää kynnyksiä tai pyrkiä portaikkoon.

* Pukeminen ei enää ole aikuisten keksimä painin sukuinen urheilulaji, vaan Pöpöläinen osaa auttaa jo vaatteiden laitossa: pienet kännyt eivät enää takerru hihojen sisuksiin, vaan sujahtavat nopsasti paikoilleen.

* Päiväunille nukahdetaan ulos melko helposti, aina ei  tarvita edes hyssyttelyä. Unet kestävät noin tunnin/kerta, unille mennään kahdesta kolmeen kertaa päivässä.

* Lempileikkejä ovat ehdottomasti kaikki riehumis-/rymy-/vatkailuleikit. Siis ne, kun isäpappa tekee päivän hauistreeninsä lennättämällä/hyppyyttämällä/riiputtamalla lasta pää alaspäin. Yhtään ei pelota, miksi pitäisi? Pitäähän isä minusta kuitenkin aina kiinni.

*Toiseksi parasta ajanvietettä on Hesariin Kääriytyminen. Annetaan lattialla olevalle lapselle koko Hesari. Seurataan vierestä, kuinka tuleva Jorma Uotinen suorittaa nykytanssia ja päätyy hihkuen, posket punaisina ja kädet painomusteessa  käärimään itsensä hesarirullaan. Leikki on loppunut, kun a) tanssija alkaa syödä tanssiteoksensa osia tai b) ei pysty enää liikkumaan Hesarin sisällä.

* Kirjat kiinnostavat, varsinkin ne, jotka ovat erikoisen muotoisia. Kirjoja ei enää pelkästään syödä, vaan niitä nykyään myös katsellaan. Pöpöläinen osaa mennä omalle kirjahyllylleen (alin hylly…) ja valitsee sieltä itseään kiinnostavan kirjan, jota alkaa selailla. Sivut kääntyvät hienosti, ja Pöpöläistä seuraamalla näkee selvästi, mitkä kirjat ja kuvat kiinnostavat toisia enemmän. Huuhkaja, jolla on pistävä katse, vetää puoleensa magneetin tavoin. Kuva on samaan aikaan pelottava ja kiinnostava. Välillä Pöpöläinen laittaa pienen kätensä huuhkajan silmien päälle, jotta kuvaa ylipäätänsä kärsii katsoa.

* Syöntikin on alkanut sujua, kun niitä ”tiskirätille” maistuvia ruokia on alettu tuunata hiukan kiinnostavimmiksi esim. lisäämällä niihin kanajauhelihaa tai bataattia tai… ja sormiruoat on pop: banaani, maissinaksut, mandariinit… Piparkakkuakin on maistettu, ja HYVÄÄ oli. Tosin nassuun nousi jälkeenpäin hetken ajaksi niin punaisia läiskiä, että uutta nuorelle herralle ei tarjoiltu sitten sen enempää. Syöttämisen traumoittama äiti on kuitenkin edelleen helpottunut, että ei ole enää päivän pääsyöttäjävastaavaylikenraali, vaan ”likainen työ” on kotona olevan isän vastuulla.

* Puhetta tulee pulputtelee. Suomi – Pöpöläinen – Suomi  -sanakirjaa ei  rankoista etsinnöistä huolimatta ole löydetty, joten tulkit ovat hieman hätää kärsimässä. Ä-ti ja  hy-vä tulevat useasti. En tosin tiedä, tarkoittavatko ne sitä, mitä ensi kuulemalta luulisi.

* Toisia ihmisiä on niiii-in kiinnostava tarkkailla. Bussimatkat menevät rattoisasti, kun saa flirttailla jollekin lämminhenkiselle ihmiselle. Vierastamista ei ole juurikaan – uusiin ihmisiin Pöpöläinen näyttää suhtautuvan voittopuolisesti luottamuksella. Vauvatapaamiset ovat tärkeitä.  Muita vauvoja kosketellaan ja nuoleskellaan niin paljon kuin vanhemmat vain tautipelossaan sallivat.

* Vanhemmat ovat Pöpöläiselle kuitenkin ne kaikista tärkeimmät aikuiset. Kotiinpaluu pienen poissaolon jälkeen nostattaa hihkun ja ilon, pitkän poissaolon jälkeen ensin hymyn ja sen perään haikean itkuunpärähdyksen joka kuitenkin lakkaa syliin päästyä. Sylittelyä ja halittelua harrastetaan runsaasti. Märkiä pusuja myös.  Pöpöläinen osaa jo antaa niitä pyynnöstäkin. Ainakin silloin tällöin.

Elämä on noin oletusarvoisesti ihanaa!

3 responses to this post.

  1. Voi miten ihanaa!!

    ”Välillä Pöpöläinen laittaa pienen kätensä huuhkajan silmien päälle, jotta kuvaa ylipäätänsä kärsii katsoa.”
    Tämä kirvoitti hyvät naurut. 😀 Voi toista!

    Vastaus

  2. Posted by Mökö on 14/12/2007 at 13.57

    Voi, miten ihanalta kuulostaa teidän vauvaelämä! Minä taas repesin tuolle tulevan Jorma Uotisen nykytanssille. Ja sylittelyä ja halittelua ei yksikään lapsi voi saada liikaa… 🙂

    Vastaus

  3. Posted by elanor on 17/12/2007 at 20.21

    Ihana kirjoitus, ja niin tutunkuuloisia juttuja. 🙂 Pöpöläinen on mahtava!!

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: