Sotkua

Tapahtui 24 kilometriä ennen määränpäätä. Pöpöläinen herää autopäiväuniltaan ja menettää välittömästi hermonsa istumiseen. Päätämme pysähtyä seuraavalle mahdolliselle huoltoasemalle jaloittelemaan vaikka määränpäähämme olisi enää varttitunnin ajomatka. Mitä sitä lasta huudattamaan.

Vaihdamme vaipat. Syömme jäätelöt huoltoaseman terassilla. Imetän. Kuuntelen, kun Pöpöläisen peräpäässä rutisee. Rutisee ja rutisee, vielä rutisee. Imujen loputtua kurkkaan vaipan lahkeesta sisään eikä vaipassa näy mitään. Nousen, ajattelen että menisimme takaisin autoon jatkamaan matkaamme.

Mies huomaa sen ensin. Hameeni on kaaaakasssa, puseroni kakassa, löysä keltainen vana valuu säärtäni pitkin kenkään, tuoli on kakassa, pihakivetys kakassa.  Viiden litran kakasta riittää moneen paikkaan.

Mies menee siivoamaan lasta, minä lähden hakemaan autosta vaihtovaatteita. Kun palaan autolta ja kuljen äskeisen tuolin ohi, siinä istuu jo nuori mies.  Luikin ohitse vähin äänin.

5 responses to this post.

  1. Posted by hna on 06/08/2007 at 19.49

    EEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIII! Mutta niin just niiin tota.

    Vastaus

  2. Posted by Ansku on 06/08/2007 at 20.38

    Hih! Olipa tilanne. Ole onnellinen, että teillä kakka lentää, meillä sitä tulee nihkeästi ja kyllä sekin itkettää kun vatsaa vääntää.

    Tuosta yöheräilystä: Meillä heräiltiin kanssa vähintään kolmen tunnin välein eikä unet pidentyneet vaikka alettiin syödä puuroakin iltaisin. 6 kk -neuvolassa neuvolantäti mainitsi siitä, että vois kokeilla unikoulua pikkuhiljaa, jos yhtäjaksoiset unet kiinnostaisivat.

    No me sitten kokeiltiin, kun aloin olla jo aika kyllästynyt ja epätoivoinen. Eka yönä kun vaavi heräsi ensimmäisen kerran, hän itki 2 h ja nukkui rauhallisesti aamuun asti! Sensaatio suorastaan. Luulin että aamulla olisikin jo kamala nälkä, mutta mitä vielä, tyttö naureskeli ja lauleskeli eikä ollut mikään kiire syödä. Toisena yönä itki 30 min ja kolmantena 20 min. Eikä mitään suoraa huutoa vaan sellasta tihrustamista. Nyt ei enää vaadi ruokaa öisin, tuttia joutuu kyllä välillä asettelemaan. Suosittelen lämpimästi, kunhan Pöpöläinen on siinä iässä, että unikoulun voi aloittaa! Pidemmät yhtäjaksoiset unet tekevät ihmeitä, niin sinulle kun vauvallekin.

    Vastaus

  3. Posted by Ansku on 06/08/2007 at 20.40

    Pitää vielä lisätä tuohon äskeiseen, että ei tietysti anneta vauvan yksin huutaa, vaan paijataan ja jos huuto yltyy, niin otetaan syliin. Joku olisi aiemmasta kommentista voinut ymmärtää, että lapsi on yksin sängyssään itkenyt 2 h…

    Vastaus

  4. Voi apua! Kiitos, sain vaikean päivän ekat naurut tästä, vaikka ei naurun asia varmasti paikan päällä ollutkaan 🙂

    Vastaus

  5. Posted by hna on 13/08/2007 at 21.39

    Täten ilmoitettakoon, että teille hyvä Äitiyspakkaus on luovutettu blogimaailman ansiomerkki. Saatte sen milloin ikinä teidän se sopii noutaa…

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: