Palvelutehtävä

Työkaveri kysyi perjantaina, mitä minulle tulee mieleen ajatuksesta, jonka mukaan vanhemmuus on palvelutehtävä. Hänen vanha ystävänsä oli kertonut saavansa tästä ajatuksesta paljon voimia lapsen kanssa olemiseen, mutta työkaveriani lause ei oikein puhutellut.

Mietimme tätä yhdessä. Paljon kai riippuu siitä, miten tuon palvelu-sanan mieltää. Pahimmillaan mieleen saattaa nousta ”vaativa asiakas”, eli pompottava lapsi ja häntä alistuneesti totteleva väsynyt vanhempi. Mieleemme nousi myös karmea 1970-luvun lastenlaulu, jossa lapsi pyytää äidiltään viikkorahaa, jonka äiti kieltää ja laulaa: yhdeksän kuukautta minä kannoin sinua ilman palkkaa.

Palveluammattiin ryhtyviltä monesti toivotaan erityistä suuntautumista palvelualalle ja aikaisempaa kokemusta vastaavista tehtävistä  Tällä kai siis tarkoitetaan, että palvelutehtävässä työskentely vaatii tietynlaista luonnetta, ehkä kärsivällisyyttä, ymmärtäväisyyttä, luonnetuntemusta ja hyvää omaa itsetuntoa. Auts. Pitäisikö äidinkin siis olla tätä kaikkea????

Positiivisesti ajateltuna palvelutehtävä kai voi tarkoittaa lapsen ohjaamista ja opastamista ihmisenä olemiseen, sen iloihin ja vaikeuksiin. Kasvamisessa auttamista. Ihmisenä olemisessa auttamista. Sitähän me kaikki tarvitsemme, olimme sitten pieniä tai isoja lapsia.

One response to this post.

  1. Tai ehkä käänteisesti: vanhemmuudestahan oppii kärsivällisyyttä, ymmärtäväisyyttä ja hyvää omaa itsetuntoa, eli palveluammattiin hakeutuva voisi saada lisäpisteitä siitä että on äiti/isä 😀

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: