Kone hoi!

Hitaasti, pala palalta olen pohtinut ja tunnustellut ajatusta toisesta lapsesta.

Jo silloin kun Pöpöläisen tuloa mietittiin, koin tekeväni päätöksen siitä, että lapsia tulee sitten joko olemaan useampi tai ei yhtään. Sisaruksettomaksi en haluaisi lastani jättää, mikäli se minusta kiinni olisi.

Pöpöläisen synnyttyä  uutta elämänjärjestystä piti opiskella niin kovasti, että lupasin itselleni vähintäänkin pari vuotta aikaa ennen kuin seuraavaa lasta tarvitsisi ajatella. Sama se, vaikka sisarukset eivät samoja leikkejä leikkisikään, kunhan nyt toisiltaan jotain saisivat. Itselleni antamani aikaraja umpeutui vuodenvaihteessa.

Sen jälkeen olenkin sitten alkanut ajatella.

Mietin, onko ajatus toisesta lapsesta vain päähänpinttymä, sosiaalinen pakko. Enkö kenties arvosta yhden lapsen perheitä tarpeeksi?

Kevättalvella sain sätkyt, kun kuulin kaveriltani, miten heille tuli yllätyksenä, etteivät he voikaan saada toista lasta. Tuon keskustelun jälkeen voin monta viikkoa suorastaa pahoin. Surin heitä ja aloin pelätä, että samoin kävisi meillekin.

Tajusin, että jos nyt joutuisimme jostakin syystä toteamaan, että emme koskaan voi saada toista lasta, olisi se todella tiukka paikka.

Ei enää uuden ihmisen tuomaa uutta alkua.

Ei enää mahdollisuutta kokea uudestaan niitä ihmeellisiä hetkiä, jotka ovat jääneet arvokkaina mieleeni. Kevyt kuplinta vauvavatsassa. Väsynyt ja jännittävä olo synnytyssairaalassa. Polvillaan olo kaiken uuden ja pienen edessä. Kantoliinan kevyt paino. Kevätaurinko ja vauvan tuoksu. Työelämän vuolaan virran jättäminen kauas taakse ja keskittyminen vastuualueisiin kotona.

Tajusin olevani vauvakuumeinen.  Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni.

Nyt jännitän että mitenkähän näin vanha kone enää oikein lähtee toimimaan. Pillerit on jo jätetty pois, ja puolentoista kuukauden odottelun jälkeen menkat palasivat ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Tervehdin niitä ilolla –  ainakin jotakin vielä liikkuu jossakin.

16 responses to this post.

  1. Posted by Annien on 01/06/2009 at 21.42

    Samaisia ajatuksia täälläkin toisesta lapsesta. Välillä sitä havahtuu ajattelemaan että onko se tosiaan vaan jokin päähänpinttymä saada se toinenkin lapsi vai mikä se olis. Kuitenkin sitä myöskin välillä havahtuu siihen kun esikoinen vaatii jotain ilman että malttaa odottaa että mitähän siitä sitten tulee kun niitä onkin kaksi vaatimassa.
    Kyllä sitä ihan kaikesta huolimatta tahtoo sen sisaruksen sille esikoiselle.

    🙂

    Vastaus

  2. Posted by Nasu on 01/06/2009 at 21.49

    Pitkäaikainen lukija täällä toivottelee onnea matkaan! 😀

    Vastaus

  3. Annien, kiitos nopeasta kommentista! Hauska huomata, että joku todella lukee tätä heti kun monen viikon tauon päästä pääsin taas päivitysasteelle.

    Kun tutkailin ajatuksiani, huomasin päässäni koko joukon ennakkoluuloja yhden lapsen perheitä kohtaan: yhden lapsen kanssa vietetään mukavaa luksuselämää, harrastetaan, matkustetaan, treenataan ainokaisesta älykkö, ainoasta lapsesta tulee hemmoteltu jne.

    Saattaisi itse asiassa olla tietynlaista rohkeutta ”tyytyä” vain yhteen lapseen ja väistellä leimoja, joita yhden lapsen perheille saatetaan antaa.

    Vastaus

  4. Posted by Tiitu on 01/06/2009 at 22.32

    Kuulostaa niin kovin tutulta… Rohkeita päätöksiä, onnea matkaan!

    Hmm, jäin miettimään tuota menkkojen paluuta (jota tässäkin osoitteessa aletaan pikkuhiljaa odotella liki 2,5 vuoden tauon jälkeen). Imetyksen lopettaminen ei siis sinulla tuonut niitä takaisin, vaan vasta pillereiden lopetus? Oliko kyseessä mini- vai yhdistelmäpillerit?

    Vastaus

  5. Tiitu, Minipillereitähän ne, sopivat imettäville ja vievät vuodot joiltakin koko käytön ajaksi.

    Vastaus

  6. Posted by Tiitu on 02/06/2009 at 9.06

    Enpähän ollut kuullutkaan (enkä kyllä pahemmin selvitellytkään…), että minipillerit vievät vuodot joiltakin kokonaan. Tämäpä olikin positiivinen uutinen: jospa menkat palaisivatkin itsekseen ilman poppaskonsteja pillereiden lopettamisen jälkeen täälläkin.

    Vastaus

  7. Posted by Saana on 02/06/2009 at 11.13

    Täälläkin on pyöritelty ajatusta tosiesta lapsesta, nyt olisi varmaan fiksua alkaa yrittämään, meillä esikoinen täyttää jo 4. Tässä on ehtinyt tottua jo aikamoiseen helppouteen, tosin mulla on ollut kyllä vahvana tunne koko ajan että lisää lapsia olisi ihana saada. Toivottavasti onnistuu, molemmilla.

    Vastaus

  8. Tuttuja tunteita. Myös meillä on varovaisesti keskusteltu toisen lapsen mahdollisuudesta; vielä ei ole tehty mitään suuria päätöksiä. Tai no, se on päätetty, että toinen lapsi halutaan, jos vain saadaan, Mutta milloin? Nena on jo kohta vuoden ikäinen, minulla kuitenkin on jo ikää reilut 30.

    Vastaus

  9. Onnea matkaan! Kuume on hassu juttu, itsekin koin sitä ”kunnolla” vasta toisen odottamista odottaessa.

    Vastaus

  10. Posted by heini on 02/06/2009 at 20.33

    onnea yritykselle!

    Vastaus

  11. Posted by A:n äiti on 02/06/2009 at 20.56

    Hienoa, että olet innostunut asiasta 🙂 Onnea!

    Vastaus

  12. Posted by elanor on 03/06/2009 at 20.33

    Jeeeeeeeeeee! Hengessä mukana. 🙂

    Vastaus

  13. Onnea yritykseen!

    Vastaus

  14. Teilläkin samoja mietteitä 🙂 Etenkin kun ikää alkaa jo olla, niin enempi ja enempi tuntuu asialla olevan kiire jos meinaa keretä… Paljon onnea matkaan, toivottavasti tärppää pian!

    Vastaus

  15. Posted by Tsu on 05/06/2009 at 12.31

    Onnea yritykseen! Toivottavasti pian tulee tulosta 🙂 Olisi se niin kiva vielä kerran kokea kaikki taas (en parane vauvakuumeesta ikinä 😀 )

    Vastaus

  16. Kiitoksia kaikille tsempistä, nyt sitten vain … ööö… panemme toimeksi 😉

    Tsu, ei kai taas????

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: