Juurimatkalla

Toukokuussa kävimme äidilläni kylässä. Samalla reissulla kävin Pöpöläisen kanssa kylän hautausmaalla, jossa en ole kävellyt vuosiin. Jostakin syystä tunsin tarvetta käydä mummuni ja isäni haudalla kertomassa Pöpöläisestä ja uudesta elämäntilanteestamme: ”Tässä se on, meillä on nyt lapsi. Pöpöläinen. Se on jo vuoden ikäinen ja osaa melkein jo kävellä. Se on iloinen ja hyväntuulinen ja tykkää värkätä kaikenlaista käsillään, niin kuin sinäkin, isä.”

Haikea vihlaisu nostatti silmäkulmaani kyyneleitä. Mummuni ja isäni ovat olleet kuolleina lähes kymmenen vuoden ajan. Tuona aikana elämässäni on tapahtunut niin paljon, josta olisin halunnut heidän tietävän: opiskelujen loppuun saattaminen, työuran alkaminen, oman alan löytyminen ja vakiintuminen, oman talon hankkiminen…ja sitten tämä suloinen pikku poika, jonka olisin niin mielelläni nyt esitellyt heille. Erityisesti surin kuollutta isääni. Olisi niin mukavaa, jos Pöpöläisellä olisi kaksi isoisää erilaisine harrastuksineen ja miehenmalleineen. Pöpöläinen joutuu kasvamaan varsin naisisessa ympäristössä neljän tädin, kahden isoäidin ja yhden isoisän vaikutuspiirissä. Lähin miehen esimerkki oman isänsä lisäksi Pöpöläiselle taitaa rakentua naapurin 77-vuotiaasta papasta.

Samalla hautausmaareissulla kävin myös katsomassa äitini vanhempien hautaa. Hautakiven vuosiluvuista tajusin, että isoäitini on ollut 36-vuotias saadessaan äitini. Eipä siis ihme, jos äidilläni ei ole ollut taitoa helliä omia lapsiaan, sillä hänen vanhemmillaan ei taatusti ollut aikaa tai voimia huvitella yhdeksän pienen räkänokan kanssa maatilan hoidon viedessä suurimman osan päivästä ja tarmosta.

Ja samassa kolmenkymmenenkuuden vuoden iässä äitini sai minut.

36-vuotias äiti on taatusti ollut harvinaisuus 1930-luvulla, sillä se oli sitä vielä 1970-luvullakin. Mutta nyt se on varsin tavallinen synnytysikä. Ehkä minullakaan ei ole kiire sen toisen lapsen suhteen. Kolmekymmentäkuusivuotiaaksi on vielä kaksi vuotta aikaa.

8 responses to this post.

  1. Posted by elanor on 22/07/2008 at 19.33

    Heh. Mun mummu taas oli kolkytSEITSEMÄN kun äitini syntyi, ja äiti sitten samaiset kolkytSEITSEMÄN kun mä synnyin. Mutta ööööö.. mä toivon, etten jatkaisi omalta osaltani perinnettä, kun tohon kolmeseiskaan on kuitenkin vielä vähän yli yksitoista vuotta… 😉

    Vastaus

  2. Mun isoäitini oli 48 kun isäni syntyi, voitko kuvitella 1940-luvulla. Kyllä sitä vaan aina ihmettelee miten se ylipäänsä oli mahdollista. Isä sitten puolestaan oli 23-vuotias mun syntyessä, otti ajassa takaisin 🙂 Ja itse sitten 2000-luvun yleistä linjaa, 34 vuotiaana ensimmäisen lapsi. Osassa Tukholmaa keskimääräinen ekan lapsen synnytysikä on jo 37 joten eihän tässä edes tunne itseään vanhkasi 😮

    Vastaus

  3. Posted by Nimetön on 24/07/2008 at 12.38

    Tuskin lapsia synnyttävä nelikymppinen harvinaisuus oli aikaisemminkaan (jatkui se hedelmällisyys ennenkin yli nelikymppiseksi), mutta se lapsi oli sitten katraan 10. – 20. jo. Kolme-nelikymppinen ENSIsynnyttäjä oli varmasti harvinaisuus ennen aikaan.

    Vastaus

  4. Posted by hna on 24/07/2008 at 13.36

    Totta. Lasten saaminen aloitettiin nuorena eikä kuten nyt vasta joskus …ties milloin, kun kellot jo tikittää. Lapsia saatiin paljon enemmän ja kun ehkäisyäkään ei hirveästi ollut tarjolla, niitä mukuloita vaan tuli, kunnes ei sitten enää ollut tullakseen.

    Mun mummo oli J-lauta 28, kun sillä oli 5 lasta! Se olisi nyt ihan todella heviä.

    Vastaus

  5. Posted by mari-johanna on 24/07/2008 at 18.07

    Ihan totta, mutta pakko lisätä että meillä mummo tosiaan oli 40 saadessaan ekan lapsen ja 48-vuotiaana synnytti kolmantensa eli isäni. Että aika heviä sekin.

    Kaverille tulee syksyllä viides, ja kaikki luulee että se on lestadiolainen tms. Eikä siis ole. Niin harvinainen on viiden lapsen katras nykyään.

    Vastaus

  6. Posted by Mary on 26/07/2008 at 18.49

    Minäkin liityn joukkoon 🙂

    Isäni äiti oli vuonna -47 ensisynnyttäjä ja oli 40-vuotias. Muita lapsia ei tullut. Isäni isä oli tuolloin 58v, mutta hänellä oli jo ed. avioliitosta neljä lasta. Harmittaa vaan etten ole heitä päässyt tapaamaan. Pappani oli syntynyt 1889!

    Oma äitini (ja isäni, ovat samanikäisiä) oli minut saadessaan 27v. Tosin olin toinen lapsi jo. Tuolloin isä vastasi äidin kysymykseen kolmannesta, että olet liian vanha (jo)..
    Itse sain tyttöni ollessani 28-vuotias ja nyt toisen viime vuonna 32(33)-vuotiaana. Sitä auttamattomasti (jo) miettii olenko liian vanha saamaan vielä kolmannen?
    Mutta toisaalta minulla on monta ystävätärtä joilla ei ole vielä ensimmäistäkään..

    Vastaus

  7. Posted by Mary on 26/07/2008 at 18.51

    Niin muuten. Tunnen monta alle 25-vuotiasta kolmen ja neljän (!) lapsen äitiä.. Ehkä se täällä Lapissa ei ole niin nokko montako lasta sitä jo on tai ei olla niin urakeskeisiä.

    Vastaus

  8. Posted by Sanna on 23/10/2009 at 11.30

    Vanha teksti, mutta kommentoin silti. 30-luvulla 36-vuotias äiti ei varmasti ollut harvinaisuus! Ennen kemiallista ehkäisyä synnytettiin niin pitkään, kuin hedelmällistä ikää riitti, vielä viisikymppisenäkin.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: