Kahvia, kiitos!

Pahoittelen virtuaalihiljaisuutta. Nettielämäni korreloi käänteisesti irl-aktiivisuuden kanssa. (Bongasin tuon niin nuorekkaan sanonnan Elanorin blogista, ja aikani luulin sen tarkoittavan jotakin keskustelukanavaa, vaikkapa jotakin imaginaaristä Irti Rinnasta -Listaa, kunnes minua ystävällisesti valistettiin: In Real Life).

Neljän viikon kesäloman jälkeen on vierähtänyt jo kolme ja puoli viikkoa töissä. Arki jyskyttää raiteillaan kiivasta vauhtia. Joko pitää herätä? Nyt pian junalle! Vieläkin vois juoda yhden kupin kahvia. Näppäimistön takomista. Ah, lounasaika. Lisää näppäimistön takomista. Vieläkö ehtis tehdä yhden jutun? Ei ehdi, pakko lähteä jo kotiin. Tehokasta perheaikaa ulkona ja sisällä, kaupassa, leikkipuistossa, pihalla, ystävien luona. Nyt pitää jo kyllä mennä nukkumaan. Jaksetaanko laulaa loppuun edes Tuu tuu tupakkarullaa ? Simahdus sänkyyn kilpaa Pöpöläisen kanssa.

Arjen tahdista selviytyäkseni olen juottanut itseäni kahvilla. Tunnuslauseena on Drink coffee to do stupid things faster with more energy.

Eräänä päivänä laskin klo 14 aikaan juoneeni jo viisi mukillista pahaa, kitkerää pomoni keittämää kahvia. Aamulla menee kaksi kupillista, ennen kuin saan sähköpostit selvitettyä. Vielä yksi kupillinen ennen lounasta. Lounaan päälle yksi. Sitten vielä toinen vähän ajan päästä. Kolmen aikaan tekisi taas mieli, koska pitäisi vielä jaksaa painaa pari tuntia. Olen pahassa kahvikoukussa. Olen pahan kahvin koukussa.

Termi ”Äidin oma aika” on varmaan jotakin sukua joulupukille, hellekesälle ja virikkeitä saaneille häkkikanoille.

Mainokset

6 responses to this post.

  1. Posted by elanor on 28/08/2008 at 21.07

    Tutulta kuulostaa elämänmeno, ja hiljaista on siksi ollut meitsinkin blogissa.

    Mä yritän pitäytyä siinä, et joisin aamulla kotona kaffetta ja sit päivällä töissä korkeintaan kerran. Ei tuu muuten mittää muuta ku tärinä ja överi.

    Vastaus

  2. Olen jo jonkin aikaa lueskellut blogiasi, mutten ole saanut aikaiseksi laittaa mitään ”savumerkkiä” käynneistäni kommentteihin…

    Mulla oli parisen vuotta sitten paha kahviadiktio, mukillisia meni 5-8 päivässä… Aloitin rajoittamisen ensin vaihtamalla mukin kahvikuppiin… siihen mahtuu vähemmän… Sitten vasta koitin harventaa… Nyt on takana vuosi ilman kahvia (raskausaikana kahvi yökötti) ja aloittelen hiljalleen kahvin juomista uudelleen…

    Vastaus

  3. Posted by Elina on 30/08/2008 at 10.10

    Kiitos taas hyvistä nauruista. Viimeinen lause etenkin oli mainio. Kiireinen työarki kuulostaa utopistiselta, mutta toisaalta houkuttelevalta. Mahtavinta minusta olisi pistää aamulla jalkaan jotakin muuta kuin verkkarit ja meikatakin vähän. Ihan vaan Milenan iloksi en oikein viitsi. 🙂

    Vastaus

  4. Hei ihanaa, täällä on kommentteja! Pelkäsin jo kaikkien luovuttaneen pitkän blogihiljaisuuteni jälkeen…
    Ráton: oletko kenties ex-P*****a? Seurasin blogiasi, mutta sitten hävisit…
    Elina, kiireisessä työarjessa juuri nuo pukeutumis- ja ulkonäköasiat tuntuvat täysin mahdottomille hallita…

    Vastaus

  5. Hei,
    enhän minä 🙂 eli olen siis aina vain tällä nikillä blogimaailmassa esiintynyt. Ja kirjoittamani blogikin on esikoiseni vasta…
    🙂

    Vastaus

  6. Ráton: no mutta, tervetuloa lukemaan anyways! Sieltä B:stä asti!

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: