Se PUHUU

Miten uskomattoman ihmeellistä ja ihanaa on, kun lapsi vihdoin oppii ilmaisemaan itseään SANOIN.

Tuo Pikkuveli, joka ei todellakaan ole tässä asiassa ollut kovin edistyksellinen, on tämän kesän aikana alkanut käyttämään sanoja selvästi tavoitteellisemmin kuin ennen.  Mikä helpotus!

Puoli vuotta sitten, juuri ennen 2-vuotispäivää, olin vielä tilanteesta huolissani. Silloin meillä kenelläkään ei vielä ollut minkäänlaisia kutsumanimiä eikä mitään pyyntöä ei osattu ilmaista muuten kuin rätinällä, kätisemällä ja kiukkuamalla, ei vaikka olisi kuinka auttanut (arvaa siinä sitten, mikä tavara sieltä siivouskaapin syvyyksistä pitäisi saada)…

mutta nyt, 2 v 5 kk, se osaa jo sanoa

Anna maitoa, kiikkumaan, liukumäkeen, alakertaan, nukkumaan, kengät pois, juoksemaan, pestään pylly, pipi tuli, paha mieli, mennään nukkumaan…

Ja tietty se käsittää vielä paljon enemmän. Yhtenä päivänä testasin: pyysin viemään kengät eteiseen ja tulemaan vasta sitten käsien pesulle. Ja katso, lapsi teki niin!

Oikeesti, tästä on arjessa suunnaton hyöty.

Ihanaa, puhu lapseni!

Mainokset

6 responses to this post.

  1. Posted by elina on 16/08/2012 at 22.10

    Tämä aihe kosketti itseäni niin läheisesti, että olin suorastaan pakotettu kommentoimaan. 🙂 Jos muistat, kommentoin suunnilleen viime kesänä jonkin postauksesi perään omasta tilanteestani poikani kanssa, joka tuolloin 1,5 vuotiaana oli juuri oppimassa kävelemään. Tilanne tällä hetkellä on, että poika kävelee ja liikkuu sujuvasti, mutta puheentuotossa on edelleen huomattavia haasteita: siis se ei oikein puhu. Aktiivinen sanavarasto käsittää ehkä noin kymmenkunta sanaa, ja joskus kuuluu parisanaisia lauseitakin. Tämän kesän aikana poika on itse ryhtynyt hakemaan äänteitä ja sanoja, tätä halua hänellä ei aiemmin ollut. Olemme jonossa puheterapiaan, mutta paikkakunnallamme jonot ovat pitkät, joten muutamia viikkoja lienee vielä odotusta edessä sen suhteen. Myös minun pojallani ymmärrys on todella hyvä, mutta se puheentuottaminen..

    Olen tuhanteen ja taas tuhanteen kertaan miettinyt, miten helppoa olisikaan, jos lapsi puhuisi. Kertoisi, mikä on hätänä, mikä harmittaa, mistä hän tykkää, jne. jne. Samoin olen miljoona kertaa pohtinut, onko lapsi temperamentiltaan ns. vaativa lapsi, jolle on ominaista intensiivinen tapa suhtautua asioihin (=voimakasta itkua), vai kuinka paljon tämänhetkisestä jatkuvasta tyytymättömyydestä johtuu siitä, että lapsi ei saa asioitaan sanoitetuksi, vaikka halua olisikin. Olemme omatoimisesti harjoitelleen apuviittomia, vauhtitavuja ja muita juttuja, jotka puhetta voisivat avata, mutta odottavan aika on pitkä, vaikka nuo em. asiat jonkin verran helpotusta ovat tuoneetkin.

    Olen miettinyt, että eniten äitinä minua on kasvattanut ja hionut tämä temperamentiltaan haastavin ja kehitysvauhdiltaan rauhallisin lapseni. Samoin turhat luulot itsestäni kasvattajana ja äitinä ovat karisseet. Kun kertakaikkiaan joutuu polvillaan nöyrtymään sen tosiasian eteen, että omat keinot (samoin kuin joskus myös voimavarat) ovat lopussa ja että tilanne ja lasten erilaisuus kertakaikkiaan täytyy vain hyväksyä sellaisena kuin se on, oppii olemaan vähästäkin tavattoman kiitollinen. Iloitsen suunnattomasti yhdestäkin uudesta sanasta, aivan kuin silloin tunsin syvää kiitollisuutta, kun lapseni viimein alkoi kävellä.

    Haastavaa lasta hoitaessa ja kasvattaessa muodostuu aivan omanlaista rakkautta lasta kohtaan. Sellaista sitkeää ja koeteltua, jonka tuntee syvällä. Rakastan suunnattomasti kaikkia lapsiani, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että joskus tuntuu, että ns. helpon temperamentin lapsen rakastaminen on helpompaa. Tämän asian myöntäminen tosin aiheuttaa ainakin minussa huonoa omaatuntoa. Voi tätä äitiyttä! Positiivisesta raskaustestistä alkaen tulevat tutuiksi niin huono omatunto kuin riittämättömyyden tunteetkin. Vastapainona onneksi on sitten oma rakkaus lapsia kohtaan sekä heidän tuntemansa ja osoittamansa rakkaus minua kohtaan.

    Pelkkää hyvää teidän perheellenne, iloa arkeen sekä auringonpaisteisia syyspäiviä!

    :)elina

    Vastaus

  2. Elina, tuttuja tunnelmia jaat. Niistä voisin kirjoittaa enemmänkin, nyt joudun kommentoimaan vain lyhyesti.

    Musta tuntuu että tuo ilmaisemisen ja puhumisen taito meni tällä meidän lapsosella ihan jumiin liikkumisen ja maailman haltuun oton oppimisen jälkeen. Tuntui kuin kaikki siihen asti opittu puhe olisi jotenkin unohtunut.

    Vasta kun kävelemään oppimisesta oli yli puoli vuotta, puheella ilmaisu alkoi vauhdittua ja nyt 10 kk jälkeen monipuolistua (mm. se, että osaa pyytää asioita nimeltä., eikä vain huutaa ja kiukuta..).

    Nyt (helpottuneena) ajattelen, että lapselle tuli kai jokin saturaatiopiste uusien asioiden oppimiseen, kahta suurta kehitystehtävää ei voi viedä eteenpäin yhtä aikaa.

    Oletteko muuten olleet lasten neurologisella perusteellisemmissa tutkimuksissa (kromosomit, geenit > eri oireyhtymien poissulkemiseksi)? Tai päiväosastojaksolla jossa tarkkailtaisiin lapsen kykyjä ja taitoja mahdollisten kehityshidastumien selvittämiseksi?

    Joskus kerroit ummetuksesta. Oletko muuten ajatellut allergioiden tms, mahdollisuutta? Meillä taas tuolla taaperolla oli aina löysällä vatsa. Allergiatesteissa ei näkynyt mitään, mutta koska isovelikin oli 4-vuotiaaksi maitoallergikko, aloitin tälläkin maidottoman ruokavalion. Se on helpottanut vatsaoireita ja kiukkuisuuskin on vähentynyt. Jos olen aloittanut maitoruokien tarjoamisen uudelleen, samanlaisia ahdistusoireita on ilmennyt. Nähtävästi lapsen olo on ollut maitoaikana surkea ja kivulias, ja osa ahdistusoireista on saattanut johtua vatsavaivoista. Vieläkin mietin, olisko lapsella muutakin fyysistä vaivaa, allergiaa tai yliherkkyyttä.

    Vastaus

  3. Posted by elina on 20/08/2012 at 22.23

    Kiitos vastauksesta. Tuntuu hyvältä puhua samankaltaisessa tilanteessa olevan kanssa. 🙂

    Ennen kuin poikani oppi kävelemään, hänellä oli silloin jo muutamia sanoja käytössä, vaikeita vokaalejakiin taisi olla silloin enemmän kuin nyt, esim. ”k”. Mutta sitten kun kävely alkoi, kaikki, siis aivan kaikki, puhe jäi. Ensimmäinen sana kävelemään oppimisen jälkeen taidettiin kuulla joskus viime marraskuussa, ja nyt sitten on taas viitteitä eteenpäin menevästä puhekehityksestä ja -halusta. Joten taitaa olla meilläkin sama tilanne, että uuden (kaivatun) taidon oppiminen ja hallitseminen on tehnyt puhumisesta ei-niin-kiinnostavaa. Silti kovasti toivoisin, että poikani kiinnostuisi puhumisen opettelusta samalla innostuksella kuin liikkumisestakin.

    Emme ole käyneet neurologisella emmekä päiväosastojaksolla. Nämä asiat ovat edessä todennäköisesti sitten, jos puheen tuottaminen ei mene eteenpäin seuraavan puolen vuoden aikana. Pojasta on kyllä otettu verikokeet jne. pariinkin otteeseen allergioiden ja mahdollisen kasvuhäiriöiden (pituuskasvuhan hidastui voimakkaasti ummetuksen ollessa pahimmillaan) selvittämiseksi, mutta mitään ei ole kuitenkaan löytynyt.

    Ummetuksen aiheuttajaksi olemme itse diagnosoineet gluteeniyliherkkyyden. Mikäli gluteeniviljojen, varsinkin vehnäpohjaiset asiat, määrän pitää alhaisena, eivät vessakäynnit aiheuta pojassa ahdistusta ja muutenkin poika on hyväntuulisempi ja hyvinvoivampi.

    Itse olen viime aikoina miettinyt, että pääsenköhän ikinä eroon tästä syyllisyyden tunteesta noihin vaikeimpiin aikoihin liittyen. Monta kertaa olen ajatellut, että kunpa olisin oivaltanut aiemmin mistä on kyse, kunpa olisin jotenkin vaatinut neuvolassa/lääkärissä enemmän/parempaa apua, jne. jne. On jotenkin tosi vaikea ajatus, että jos itse olisin ollut enemmän asialla, olisi apukin löytynyt ehkä nopeammin.

    Ja vielä yksi ajatus, jota olen miettinyt. Olen melkein koko poikani elämän ajan murehtinut jotakin häneen liittyen: ummetusta, kävelemään oppimista ja nyt puhumista. Kuinkahan paljon tämä ainainen huoleni hänestä vaikuttaa asenteeseeni ja kasvatuukseeni häntä kohtaan? Ja osaanko enää edes ajatella poikaani muuten kuin ainakin hieman huolestuneena murhe sydämessä? Tässä olisi itsellenikin kasvutehtävää kerrakseen..

    :)elina

    Vastaus

  4. Meilläkin muuten toi vilja-asia on pyörinyt mielessä!!

    Puolisolla on keliakia ja välillä olin jo aivan varma, että kyllä se tällä lapsellakin on. Jonkin aikaa pidin lasta maidottomalla ja gluteenittomalla dieetillä ja tuntuu, että vatsa toimi silloin hyvin. Sen jälkeen hän on ollut vain maidottomalla ruokavaliolla ja oireet jatkuvat.

    Olemme otattaneet kuopukselta verikokeen, jonka tuloksena kuitenkin oli, että vehnä-allergiaa ei ole eivätkä keliakian vasta-aineet olleet koholla. .

    Mietin edelleen keliakian mahdollisuutta. Mutta kysehän voi olla myös gluteeniyliherkkyydestä, kuten arvelet.

    Oletko muuten itse ajatellut että kyse voisi olla teillä vehnä-allergista tai keliakiasta? Vehnä-allergikkohan saa oireita sellaisistakin vehnästä johdetuista tuotteista jotka keliaakikolle käyvät.

    Vastaus

  5. Ja vielä haluaisin kommentoida tuohon huoliasiaan, että samaa olen miettinyt itsekin. Tosin nyt, kun monia iloisia kehityksen edistymisiä on tapahtunut, olen huomannut että huolet ovat haihtuneet aika itsestään.

    Vastaus

  6. Posted by elina on 09/10/2012 at 22.57

    Jaahas, täällähän keskustelu jatkuu vielä. 🙂 Taisinkin mainita, että meillä eivät verikokeet/allergiatestit ole löytäneet mitään yliherkkyyksiä, kyseessä on tosiaankin vain omat yrityksen ja erehdyksen kautta tehdyt diagnoosit. Miehelläni ja mieheni isällä on tätä samaa suolen ärtymistä vehnälle/gluteenipohjaisille viljoille havaittavissa, joten olisiko tämäkin sitten perinnöllistä..

    Sitten viimeksi kirjoitetun puheen kehityksessä ei ole tapahtunut mainittavaa edistystä. Äidin hermoissa on sen sijaan tapahtunut mainittavaa kiristymistä. Toivottavasti asia pian ratkeaisi ja puhetta alkaisi tulla!

    :)elina

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: