Hyvistä äideistä

Tämä kiertää Facebookissa, mutta linkitän sen tähän vielä niillekin jotka eivät ole sitä lukeneet:

Kuukauden kolumni/Maaret Kallio

Mistä on hyvät äidit tehty?

Rintamaidosta, pitkästä pinnasta, kotona olemisesta, luomusoseesta, muffinintuoksusta, lähiruuasta, kestovaipoista, siististä kodista, virikkeistä, pottakakasta, muskarireissuista, raskausarvista, valvotuista öistä? Niistäkö on hyvät äidit tehty?

Tässä kolumnissa on about kaikki mitä tästä aiheesta voi sanoa. Niin usein, niin monesti me äidit kyseenalaistamme toisiamme ja toistemme toimintaa…

Listaanpa tähän vain muutaman asian, joita olen saanut pohtia tässä muutaman viikon sisällä. Kyllä on pieni pää pyörällä, jos sitä ei osaa pitää kylmänä.

– Ai eikö teillä vielä osata käydä potalla?    Sitä pitää harjoitella säännöllisesti, ei se muuten onnistu. / Pidä taukoa siitä, ei se onnistu ellei lapsi sitä itse hoksaa haluta.

– Levätkää nyt vaan. / En oo kyllä missään nähnyt tällaista kaaosta.

– Miksei lapset jaksa kävellä edes noin lyhyttä matkaa itse? Miksi annat niiden olla rattaissa, mä en kyllä suostuis työntämään niitä./ Miten teillä voi mennä noin kauan tuohon matkaan?

– Miten kauan sä oot oikein ajatellut olla kotona? Mikset sä voi jo palata töihin jos kotona on noin rankkaa? / Tuo päiväkoti XX on kyllä kauhea sumppu, oikea lastensäilytystehdas, siellä on kamala häslinki joka päivä kun siellä käyn.

– Lasten pitäis opetella syömään monipuolisesti ja maistaa uusia makuja. / Lasta ei saa pakottaa maistamaan.

– Toi on elämän rankinta aikaa. / Toi on elämän parasta aikaa. Voi kun saisin päivänkin takaisin.

Mainokset

5 responses to this post.

  1. Posted by pilami on 29/03/2012 at 10.15

    Eli noita kommentteja joku ihan oikeasti kuulee elävässäkin elämässä. Mulle ei ole vielä kukaan kommentoinut mitään lastenkasvatukseen / äitiyteen liittyvää. Lapsi täyttää kohta kaksi. Olen kuvitellut, että nämä teilaukset elävät ennemminkin netin syövereissä kuin todellisissa face-to-face -tilanteissa. No, olenhan mäkin välillä haistellut, että jotkut ihmettelevät meidän touhuja, mutta toistaiseksi kaikki ovat pitäneet mölyt mahassaan. Ihmettelen mäkin välillä muiden systeemejä, ihan muussakin elämässä kuin lasten kasvatuksessa. Se on kai ihan normaalia. En mä silti niistä koskaan päin naamaa kenellekään sano.

    Hyvänä päivänä on varmaan helpompi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Huonompana sitten v-käyrä nousee. Tsemppiä. Kukin tietää parhaiten mikä itselle sopii + lapset nyt vaan on erilaisia. Eikös teillä kuopuksen kanssa ole ollut muutenkin vähän lisähaastetta, ei se nyt kovin kummalliselta tunnu, jos 2-vuotias ei vielä ole oppinut potalle. Enemmän mä ihmettelen niitä 1-vuotiaita, jotka käyvät potalla. 😀

    Vastaus

    • Niin, niin.

      Kun vaan tosiaan tietäis mikä omille lapsille on oikein ja sopivaa. MUTTA KUN EN TIEDÄ!!!!! Pläääh!

      Haluaisin X mutta en saa asioita toimimaan/opetettua/motivoitua siihen suuntaan. Sitten horjutaan miten sattuu. Tänään näin ja huomenna noin.

      Niin. Lapset on erilaisia. Yks kaveri just kertoi miten 5-vuotias tyttärensä oli jo reippaasti yökylässä naapurissa, vaikka 10-vuotias esikoisensa ei uskalla vieläkään. Ja että sitä vanhempaa lasta ottaa tämä päähän, ja oli lohduttanut itseään sanomalla ”Lapset nyt on vaan erilaisia”.

      Tuosta potalla käynnistä just luin jostain kirjasta että sitä ei kannata/saa harjoitella ennen lapsen kaksvuotispäivää, koska se ei ole todennäköisesti lapselle vielä fysiologisesti mahdollista siihen mennessä… Mene ja tiedä, mikä on totuus meidän mukulan kohdalla, mutta ainakaan se satunnainen harjoitettelu, millä nyt mennään, ei tuota mitään tulosta.

      Vastaus

  2. Posted by Riikka on 12/08/2012 at 22.34

    Vähän aiheen viereltä, mutta se on kans aivan mahtavaa, kerrassaan nannaa sielulle, kun kokeneemmat kanssakulkijat tsemppaa suossa tarpovaa pikkulasten äitiä tähän tyyliin: ”pienten lasten kanssa on vielä pienet huolet, isojen lasten kanssa isot huolet”. Että odota tässä jo kauhulla, mitä järkyttävää on vielä edessä nähtävänä… Uskomaton on tämä suomalaisten elämänasenne.

    Lasten kanssa suosittelen asumaan pidemmän pätkän esimerkiksi Espanjassa. On meinaan helppo ja välitön fiilis lastenkasvatuksessa. Ihan mielettömän lapsirakasta porukkaa, mitä nyt kurituskeinot vähän järkytti ensikertalaista. Ne kun läimäyttää lapsiaan tarpeen vaatiessa ihan kunnolla. Mutta niin ne kyllä moiskauttaa sen pusunki ihan yhtä spontaanisti. Ja ei tarvi kotiin asti odotella, kaikki tunteet on sallittuja, kadulla ja kotona :).

    -Riikka

    Vastaus

  3. Kiitos Riikka kommenteistasi, tästä ja edellisistä. Olipa kiva löytää niitä täältä. Mä kans olen saanut kuulla tuota synkältäkuuulostavaa itseääntoteuttavaa mantraa useamman äidin suusta… tyylin, ”lapseni on 13 v, toivon että olisi 3 v”. Juu, kyllä murrosikä on varmasti rankkaa ja vanhempien huolet saattavat olla joidenkin lasten kohdalla aiheellisiakin, mutta ihan karmealta nuo ennustukset kuulostavat.

    Menolippu Espanjaan hankinnassa…. Ai, ottaisinko perheen mukaan 😉

    Vastaus

  4. Posted by Saara on 16/08/2012 at 9.48

    Oot niin oikeassa! Mä oon kuullut mm. seuraavia:

    ”Eikö se vieläkään syö kiinteitä?” (lapsi 5 kk)
    ”Kyllä meillä tuon ikäisenä jo kontattiin” (lapsi 6 kk)
    ”Kuinka kauan aiot sietää noita yöheräämisiä?” (lapsi 6 kk heräsi kerran yössä syömään)
    ”Oma vika, jos et oo totuttanut pulloon” (lapsi 6,5 kk kävi tuttipullolakkoon juotuaan sitä ennen pullosta tyytyväisenä noin kerran viikossa)
    ”Vieläkö sä imetät?” (lapsi 7 kk, ja joo, söi myös kiinteitä)
    ”No joko se kävelee?” (lapsi 8 kk)

    Huoh. Tuo ”odotapa vaan, kun se oppii ryömimään / konttaamaan / seisomaan / tulee hampaita / uhmaikä / teini-ikä” on myös ihan klassikko, jos erehdyn sanomaan, että meillä menee ihan kivasti.

    Typerät kommentit ottaa päähän, mutta eivät horjuta luottamusta itseeni äitinä. Toki ensikertalaisena sitä harvoin voi olla omista keinoista täysin varma, mutta yritän luottaa omiin vaistoihini. Ja itselleni hyvään äitiyteen riittää, että teen parhaani ja rakastan lastani.

    (Ja nyt kun luen uudestaan nuo ylle kirjoittamani lainaukset, niin on toki mahdollista, ettei niiden lausuja tarkoittanut mitään pahaa. Oli vain ajattelematon, ja minä turhan herkkä. Eli jospa tähänkin pätisi Hanlonin partaveitsi: ei ikinä kannata laskea pahansuopuuden tiliin sitä, minkä voi selittää myös tyhmyydellä.)

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: