Kuopus pääsi juhlalliseen yhden vuoden ikään ja sen kunniaksi tämä äiti ampaisi viiden päivän lomalle Ranskaan.
Kyllä. Luitte oikein.
Olin viisi päivää vain aikuisten seurassa. Söin vain aikuisten ruokia. Istuin katukahvilassa. Join valkoviiniä ja shampanjaa. Valvoin myöhään. Tai menin nukkumaan heti kun väsytti. Heräsin aamulla kun halusin ja luin kirjaa kunnes en jaksanut enää.
Reissua varjosti ikävästi pitkittynyt flunssa- ja korvatulehdusepidemia joka jylläsi perheessämme. Mies sairasti ensin pari viikkoa sitten. Sen jälkeen minä olin monta päivää kuumeessa lähtöäni edeltävällä viikolla. Paria päivää ennen matkaa sairastuivat lapset, ja hoitoavuksi tulleet isovanhemmat saivat pyörittää sairastupaa koko reissuni ajan. En voinut kuin kiitellä ja lykätä viinipulloa isovanhempien kassiin. – Meiltä menee ainakin viikko tästä toipumiseen, mutisi anoppi kitkeränä.
No. Reissun tarkoituksena oli myös vieroittaa tuo vuosikas tissistä. Esikoisenhan kanssa vieroituksesta tuli tuskien taisto, sillä hän imutteli pitkään ja hartaasti ja estoitta aina puolitoistavuotiaaksi saakka, jonka jälkeen rajoituksien asettaminen oli todella hankalaa. Sen ikäinen kun osaa ilmaista omat tarpeensa varsin voimakkaasti. Olin ihan seota yösyönteihin. Vasta kolmen viikon mittainen työmatkani vieroitti meidät toisistamme. Jos tuota reissua ei olisi ollut, olisimme varmaan olleet pulassa.
Mutta tämä tarina oli toinen. Tammikuussa aloitimme yörajoitukset, ja katso, lapsi tyyntyi isän silityksiin parissa yössä. Sitten aloitin päivärajoitukset, ja muutaman viikon jälkeen imetystä olikin enää jäljellä vain illalla ja yhden kerran yössä. Oikeastaan sillä tasolla voisi homman pitääkin – onhan imetyksessä omat hyvätkin puolensa: kätevää, nopeaa, varsinkin sairaalle lapselle hyvä tapa saada ruokaa alas. Mutta meillä yöimetys aiheutti sen, että lapsiparka heräili tunnin välein tsekkaamaan, josko nyt olisi tissin aika. Oli siis tehtävä lopullinen vieroitus. Haikeaa, mutta vapauttavaa. Eihän mulla enää vauvaa olekaan.
Ja nyt, reissuni aikana lapsi oppi nukahtamaan ilman tissiä ja NUKKUMAAN KOKO YÖN. Taivainen ihme.
Hormonit heiluvat jo, hiuksetkin lähtevät.
Voi tätä naisen elämää.
Äitiyspakkaus 
Posted by pilami on 30/03/2011 at 9.48
Meidän vauva vieroitti ihan itse itsensä rinnasta – äidin sinnikkyydellä homma on jatkunut ees kerran päivässä näihin päiviin asti (lapsi nyt 10 kk). Ei sekään ole kivaa, kun homma tyssää ennenkuin itse haluaisi. Lapsi siis ei ole enää kuukausiin ollut hommasta järin kiinnostunut. Mutta tosiaan, kun harmituksen yli pääsi, niin sitten huomasi ne hyvätkin puolet asiassa: mun keho on pitkästä aikaa ihan vain mun oma! 🙂
Posted by kukannuppu on 30/03/2011 at 20.00
Pilami, sitä omaa kehoa odotellessa… jännittää, millainen siitä tulee kaiken tämän jälkeen. Että minkä koon luppakorvat lopulta saan.
Posted by Minna on 30/03/2011 at 20.39
Meilläkin esikoinen vieroitti aikoinaan itse itsensä, mutta kuopuksen kanssa on toisin. Luin juuri tuon ”Sekaisin”-postauksesi ja meillä on nykyään juuri tuollaista. Yöt ovat siis todella ankeita.
Olin unohtanut että teilläkin oli aikoinaan noin vaikeaa. Pysyit ilmeisesti kuitenkin ihan täysjärkisenä 😉 Täytyy myöntää, että minusta tuntuu joskus, että järki lähtee kun vauva herättää tunnin välein. Kun tietäisi edes kuinka kauan tätä vielä kestää, niin osaisi paremmin asennoitua yöheräämisiin.
Posted by Minna on 30/03/2011 at 20.50
Ai niin, ja mahtavaa että pääsit aikuisten lomalle! Itsekin haaveilen sellaisesta… ehkä sitten joskus.
Posted by sirkku on 31/03/2011 at 22.49
Voi, että!
Onpa mukava postaus: elämä jatkuu, vaikka imetys loppuu. Mikä komea lopetus sille sinulla, huippua! En osaa sen kummemmin perustella, kuin, että nuorempi poika kohta 4kk ja minulla on haikea olo jo nyt. Esikoisen imetys ahdisti (oli tissillä aina ja koko aika) ja lopetin touhun 6,5kk jälkeen. Tällä kertaa voisin jatkaa pidempäänkin. No, menee niinkuin menee. Luppakorvia odotellessa 😀
Posted by kukannuppu on 01/04/2011 at 13.21
Kiitoksia kommenteista! Kyllä, komea lopetus tosiaan. Istua Champs-Elysées’llä viinilasin ääressä rinnat täynnä maitoa 😉 Mietin matkalle lähtiessäni että pitäisiköhän ottaa rintapumppu mukaan. En ottanut. Loppu tuli niin asteittain että mitään pakkautumista tai tulehdusta ei onneksi ole ollut.
Hassua muuten huomata, että nelivuotias, se tissitakiainen, on vieläkin saman asian perään: jos vilahdan alastomana kotona, esikoinen juoksee AINA hiplaamaan. Kuopuksen kanssa kävin eilen saunassa eikä sille tullut minkäänlaista tisuikävää, ei edes lauteilla sylissä istuessaan. Ihan kun mitään ei olisi ollut missään. Aivan eri kavereita nämä siis.
Posted by Mari-Johanna on 05/04/2011 at 17.33
Ihanaa että teillä oli ihana reissu!!! Onnea onnea myös onnistuneesta vieroituksesta 🙂