Tutkittu juttu?

Jokin aika sitten Hesari uutisoi Ylioppilaslehteä joka uutisoi jotain tiedelehteä joka uutisoi jotain tutkimusta että lapsiperheet ovat onnettomampia kuin lapsettomat.

Aina välillä, kun on tarpeeksi tiukkaa, mielessä häilähtää kateus lapsettomia ystäviäni kohtaan. FB-statuksista kuulen, mitä lapseton dinkku tekee normilauantaina: käy pitkällä brunssilla, shoppailee kaupungin keskustan pikkuputiikeissa, käy liikuntakeskuksen trendijumpassa ja vetäytyy illaksi viinilasilliselle ystävän luo. Siis ihan tavallisena lauantaina, joka viikko. Yksikin tuollainen päivä olisi ihanaa LOMAA. Aivan ihmeellistä olisi, jos tuollaista elämää voisi viettää joka viikko.

Luin nuo artikkelit ja kyllähän niistä paljon tuttua löytyi, suuntaan ja toiseen.

Erityisesti jäin miettimään tuota suomalaista tutkimusta, joka oli hieman eri linjoilla päätulosten kanssa:

Jos pariskunnalla on ongelmia ennen lapsia, vanhemmuus pahentaa niitä entisestään, osoittaa eräs hollantilaistutkimus. Suomalaistutkimus puolestaan valaa toivoa: joskus käy siten, että suhteeseensa tyytymättömät saavat lapsesta yhteisen projektin ja identiteetin.

Kenenkään lapsen etu ei liene olla vanhempiensa parisuhteen liima tai korjausaine, mutta monesti olen ajatellut, että lasten saaminen on yksi harvoja aikuisiällä olevia mahdollisuuksia (ja pakkoja) kasvaa ihmisenä ja miettiä vielä kertaalleen, kuka on ja mistä on tulossa ja minne menossa.

Joskus voi käydä niin, että tulokseksi tulee jotakin sellaista, johon vanha parisuhde ei taivu.

Mutta tulos voi myös lujittaa yhteen: me olemme vastuussa näistä uusista ihmisistä, heidän elämänsä eväistä, heidän hyvinvoinnistaan, hoitakaamme tätä tehtäväämme yhdessä:

Lastenhoito sijoittui samaan kategoriaan työn kanssa: erittäin palkitsevaa, mutta ei kovinkaan nautinnollista. Tutkijat huomauttavat, että vanhempien kannattaa olla itselleen armollisia: vaikka lasta rakastaisi valtavasti, voi lapseen liittyviä velvollisuuksia inhota. Samaan tapaan kuin voi rakastaa ruokaa, mutta inhota kokkaamista ja tiskaamista.

Jos Taloustutkimus sattuisi soittamaan maanantaiaamuna kesken pukemisurakan, onnellisuusmittarini voisi olla melko alalukemissa. Mutta jos samaa kysytään lauantai-iltana lasten mentyä nukkumaan, tiskikoneen hurratessa,  puolison hieroessa hartioitani ja viinilasin odottaessa pöydänkulmalla, summa summarum olisi plussalla:

Näyttäisi siis siltä, että lapsellisten onni ei näy arkipäivässä. Vaikka vanhemmat vastaisivat vuoden jokaisena päivänä olevansa onnettomia, vuoden lopussa he kokevat tai luulevat, että vuosi kokonaisuutena oli onnellinen. Tutkijoiden mukaan osasyy vastauksille voi olla se, että yhteiskunta painostaa vanhempia kertomaan, että he rakastavat vanhemmuutta.

Hmm. Onko näin? Uskaltaisinko sanoa, että en rakasta vanhemmuutta? Uskaltaisitko sinä?

Myös ajatus takautuvasta onnesta on tuttu:

Tämä ei kuitenkaan poista kokonaan sitä tosiseikkaa, että lapsi ilmeisesti tekee onnelliseksi jollakin tavalla, jota ei voi mitata lyhyen aikavälin onnellisuustutkimuksella. Lapsellisten onni on myös takautuvaa. Se, että lapsi oksentaa irtokarkkeja auton takapenkillä tuntuu siinä hetkessä hirveältä, mutta voi vuosien kuluttua muuttua tapahtumaksi, jota muistellaan jo varttuneen lapsen kanssa yhdessä nauraen.

No plöh. Hieman lattea lopetus aiheen käsittelylle. Tuoko nyt sitten riittäisi kahdenkymmenen vuoden urakan motivaatioksi?

Lisää sisältöä teemaan toi sattumalta löytämäni Vau.fi -palstan artikkeli, jossa teemaa käsiteltiin jakamalla onnellisuus hedoniaan, joka on välitöntä nautintoa ja eudaimoniaan, syvään nautintoon.

Lapset tuottavat eudaimonisia hetkiä ja synnyttävät merkityksellisyyttä elämään. Lasten kanssa leikkiminen voi esimerkiksi aiheuttaa läsnäolon tunteen. — Eudaimoninen onnellisuus eroaa hedonian tuottamista onnen hetkistä oleellisesti. On aivan eri asia katsoa mukava elokuva perheestä kuin kokea oman lapsen kasvavan omien tekojen tähden kohti aikuisuutta.

Hedonistisia nautintoja pitää olla aina enemmän, jotta ne tuottaisivat onnellisuutta. —Hedonian rooli on meidän yhteiskunnassa ylikorostunut. Hyvä elämä ei kuitenkaan synny suklaan syömisestä, seksistä ja alkoholista. Nautinto on arvokas osa onnellisuutta, mutta painopiste ei saisi olla aistinautinnoissa. Hyvä elämä syntyy, kun pystyy liittämään jokapäiväisen toiminnan itseään suurempiin asioihin.

—Lapset eivät tuota hedonistisia aistikokemuksia, joten lapset eivät tee vanhempia onnelliseksi. —Niitä ei hankita siksi, että vanhemmat olisivat hyvällä tuulella päivittäin. Lapset ovat jotain sellaista, mitä voi rakastaa enemmän kuin itseään.

Mainokset

7 responses to this post.

  1. Posted by tina on 17/01/2011 at 10.30

    Tämä on mielenkiintoinen aihe myös näin lapsettoman näkökulmasta. Ja etenkin lisääntymistä harkitsevan lapsettoman näkökulmasta.

    Rehellisesti sanottuna lähipiirin lapsiperheiden vanhemmat eivät omiin silmiini vaikuta järin tyytyväisiltä. He ovat aina väsyneitä, usein sairaana tai sairata lapsia hoitamassa, riidoissa jatkuvasti puolison kanssa, valittavat jatkuvaa rahapulaa, aikapulaa (oma aika, vapaa-aika parisuhdeaika), kotitöiden liiallista määrää.. Lisäksi tulee yleinen lapsiin liittyvä ”ruikutus”, kun ne eivät tottele, ovat aina vaatimassa jotain, tappelevat keskenään, valvovat öitä, pitää kuskata harrastuksiin, ruoka ei kelpaa, koulussa menee huonost ja niin edelleen. Ongelmat tuntuvat vain vaihtuvan lasten iän mukana, eivät suinkaan poistuvan.

    Erittäin yleinen kommentti vanhemmilta lapsiinsa liittyen on ”mutta onhan ne niin söpöjä nukkuessaan”. Niinpä niin.

    Ymmärrän kyllä, että ei se elämä varmasti niin kurjaa jatkuvasti ole, ja pakkohan sitä on jonnekin purkaa. Mutta pistäähän se vähän miettimään, että kannattaako oikeasti, jos on tyytyväinen ilmankin lasta?

    Vastaus

  2. Posted by Pööpö on 17/01/2011 at 20.56

    Kiitokset taas blogistasi, luen sitä säännöllisesti 🙂 Tuo samainen tutkimus vanhempien onnettomuudesta on pohdituttanut myös minua (3- ja 1-vuotiaiden lasten äiti) ja kovasti kiitos tuosta Vau.fi:n linkistä. Se oli erittäin hyvä vastine ko. tutkimukselle ja siitä mielestäni löytyy myös vastaus Tinan pohdiskelulle.

    Vastaus

  3. Posted by Maiju on 17/01/2011 at 22.06

    Olipas tinan kommentti avartava, miettii kahden alle 2-vuotiaan lapsen äiti. Just noin mä aina käyttäydyn ja silti koen, etten oo ikinä elämässäni ollut onnellisempi. Äitiys vaan tuo mukanaan sen taian, ainakin mulle. Päivääkään en vaihtaisi pois.

    Vastaus

  4. Posted by pilami on 18/01/2011 at 13.49

    Kai sitä helpommin vain tulee purettua lähimmäisille niitä kielteisiä tunteita, kun yleensä se ääneen lausuminen auttaa. Ja sitten se on tää suomalainen yhteiskuntakin sellainen ”kellä onni on, se onnen kätekeköön”. Jos joku nyt aina hehkuttaisi miten ihanaa on ja elää elämänsä parasta aikaa, niin sairaaksihan se luokiteltaisiin – tai ainakin valehtelijaksi!

    Vastaus

  5. Posted by puolukka on 23/01/2011 at 10.14

    Mä koen, että lapsi on tuonut juuri tuota merkityksellisyyttä, kasvun paikkaa, syvempää onnea kuin mikään shoppailukierros, baarireissu tai etelänloma ennen lapsen saamista. En koskaan ole joka päivä ollut näin kokonainen ja syvästi tyytyväinen, vaikka arjessa voi olla paljonkin kiukunpaikkoja ja ärsyttäviä asioita.

    Vastaus

  6. Posted by LINK (low incomes no kids) on 05/07/2012 at 3.14

    Näissä pienten lasten vanhemmat vs. sinkut -keskusteluissa joku AINA ottaa esiin kortin ”mutta minä olen äitinä niin kovin paljon kasvaneempi kuin joku sinkku”. Vastakkainasettelu on kuitenkin tarpeetonta. Kaikkia äitiys (onneksi!) kasvattaa, mutta niin elämä ylipäätään kaikille tekee.

    Olen kolmekymppinen lapseton sinkku, joka haluaisi jo olla 2-3 lapsen onnellinen äiti ja vaimo. Asiat eivät vain menneet niin. Aivan kiistatta lastensaanti/äitiys opettaa epäitsekkyyttä, kypsyyttä ja venymistä. Mutta kyllä niitä saa opetella sinkkunakin: Vuosien kaipaus ja täyttymättömien unelmien odottaminen olisi ollut sietämätöntä, ellei olisi suostunut kasvamaan nöyryydessä ja kärsivällisyydessä sekä luopumaan omista toiveistaan.

    Perheen perustaneista ystävistä läheisinä ja rakkaina ovat säilyneet ne, jotka eivät tarpeettomasti tai lokeroiden korosta elämäntilanteidemme erilaisuutta. Nautin osallisuudestani näiden pienten ihanien perheiden elämään. Mutta niihin entisiin ystäviin, nykyisiin mammoihin, joiden mielestä ”sinkut elävät täysin tuuliajolla pelkästään itselleen uran perässä juosten jatkuva haku päällä” (suorahko lainaus yhden mamuskan fb-postauksesta), olen ottanut itseäni suojellakseni etäisyyttä. Toisin sanoen, he omasta muuttuneesta elämäntilanteestaan käsin tuomitsevat minut elämäntilanteeni perusteella, vaikka en ole sinkkuuttani itse valinnut. Sen lisäksi he liittävät jostakin kummallisesta syystä sinkkuuteen yhtäkkiä sellaisia määreitä, joita eivät varmasti sisällytä muisteloihin omista sinkkuajoistaan. Nopeasti myös unohtuu lapsia saaneilta, että lapset ovat suurta lahjaa, ei mitään omaa ansiota.

    Varmasti näitä brunssijumppaskumppa-sinkkujakin on, mutta enemmistö lienee kuitenkin ihan samanlaisia kuin lapsia saaneetkin – vain ilman niitä lapsia. Ja voi olla, että siellä viinilasillisella ystävän luona lauantai-iltana ei katsotakaan Sinkkunaisia, vaan haaveillaan omasta perheestä ja itketään yhdessä särkyneitä unelmia…

    Kiitos mukaansatempaavasta ja aidosta blogista, tänään sattumalta löysin ja jäin heti koukkuun. Puolitoista vuotta jäljessä, mutta mitäs siitä! 😀

    Vastaus

  7. Moi LINK, kiitos kommentistasi. Tervetuloa lukemaan, tämä puolentoista vuoden takainen postaus on kyllä edelleen ihan päiväntuore otos elämääni. Sitenkin etenkin, että pääsin juuri tällä viikolla ekaa kertaa hirrrrveän pitkään aikaan viettämään tuollaista ihmeelllistä vapaavuorokautta: 24 tuntia poissa kotoa vain aikuisseurassa. Viimeksi tällainen pääsi tapahtumaan vuosi sitten.
    En ymmärrä, miksemme saa tällaisia järjestettyä enempää, Mukavaa oli. Kuohuviinilasi, elokuva, hyviä keskusteluja, herkkuruokaa. Sadekaan ei haitannut.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: