Kahden yön tähden

Jatketaan teemasta, joka avautui kuin itsestään edellisen postauksen kommenttilaatikossa.

MISSÄ SE JOULU SITTEN VIETETÄÄN?

Jos joulunvietossa olisikin joitakin tunteikkaita, hauskoja, hyvin juurtuneita perinteitä, viettäisin joulua MIELELLÄNI. Mutta kun ei.

Omassa lapsuudenkodissani joulu kutistui vuosi vuodelta. Lapsuudesta muistan joitakin mukavia jouluvälähdyksiä: kirjeitä pukille, ikkunoiden takana vilahtavia tonttuja, lahjakätköjen löytymistä, joulukylässä olevan mummun, puhtaan kodin, kynttilät, kuusen ja mandariinien tuoksun, joulukakut ja mausteiset teet, uunissa paistetun kinkun.

Kun kasvoin, joulu pieneni ja pieneni. Sisarukseni halusivat viettää joulua omien lastensa kanssa omissa kodeissaan. Isoäitini ei halunnut hänkään enää hoitokodistaan minnekään. Joulusta tuli… arkilauantai: sauna, kalsari-ilta, syömistä, pari pakettia. Pitkät pyhät ja tylsää.

Joulunviettoon liittyvät keskustelut mieheni suvussa syyskuussa. Osaattekohan te jo sanoa, että missä te olette jouluna, kysyy anoppi, ihan varmasti hyvää tarkoittaen.

Kaikenlaisia vaihtoehtoja tuli kokeiltua ennen lasten syntymistä.

Joskus taannoin vietimme jouluja matkoilla. (Ehdottomasti paras vaihtoehto.)

Aika monesti olimme omassa kodissamme, ja kutsuimme miehen vanhempia ja yksinelävää siskoa sekä äitiäni miesystävänsä kanssa tänne. (Nyt, kun perhettä on siunaantunut ja kodin seinät luonnollisisista syistä pienentyneet, emme voi enää majoittaa viittä aikuista omien lapsiemme lisäksi. Tämä 75 neliön talomme ei ole seitsemän aikuisen ja kahden lapsen vetoinen.)

Lasten synnyttyä olemme vierailleet vuorovuosin äitini luona ja mieheni vanhempien luona. Tänä vuonna olisi ”kalsarijoulun” eli äitini vuoro.

Mutta se ei oikein nyt tunnu nappaavan.

Miehen kanssa ei oikein joulukeskustelua synny. Luulen, että siippa on ihan yhtä väsynyt aiheeseen kuin minäkin. Kysymys ei ole siitä, että aiheesta tulisi riita. Meidän ei tarvitse riidellä. Kummallakaan ei vain ole mitään annettavaa keskusteluun.

Unelmajouluuni liittyisi hyviä tunnelmia: Kaunis, siisti koti. Mieluisia vieraita. Valkoisia joulukukkia. Kauniita harkittuja joulukoristeita. Yhdessä olon aikaa. Hyvää, harvinaista herkkuruokaa. Ehkä joitakin harkittuja, oikeasti ja varmasti ilahduttavia lahjoja.

Missähän sellainen on? Tavaratalon joulukuvastossa? Amerikkalaisessa elokuvassa?

Ei vaan meillä.

Joskus leikittelin ajatuksella, että ehkä nyt meidän lastemme myötä voisimme vielä viettää yhden ”lapsuuden joulun” äitini luona: jospa sisareni perheineen olisivat kanssamme. Mutta he eivät halua, heillä on omat jouluperinteensä.

Ei vaan meillä.

Mainokset

8 responses to this post.

  1. Miksette tee kuin sisaruksesi? Itse huokaisin helpotuksesta kun ensimmäinen lapsi syntyi. Siihen loppui aattoramppaus ja arpominen ja alkoi omien jouluperinteiden luominen. Tästä emme luovu ikinä. Uskon, että lapsillekin se on mieluisin tapa.

    Vastaus

  2. Jotenkin koen, että koska lapset nauttivat isovanhempiensa seurasta, olisi oikein viettää joulua muulla kuin perusporukalla….

    Vastaus

  3. Posted by Nimetön on 11/11/2010 at 10.01

    Mitä jos antaisitte isovanhemmille lahjaksi hotelliyön teidän läheltä, jolloin he voisivat tulla teille jouluksi? Eihän heidän tarvitse välttämättä teillä nukkua?

    Vastaus

  4. Nimettömän ajatus on mitä parhain. Itse lapsena vietin kaikki joulut oman perheen kesken ja suorastaan pelkäsin, että joskus vanhemmat keksisivät lähteä sukulaisiin (jotka olivat ihan rakkaita ja läheisiä hekin). Oli niin ihanaa kun joulu laskeutui omaan kotiin eikä joulu ikinä tuntunut samalta muualla kuin äidin luona (paitsi nyt, kun itse olen äiti). Omien muistojeni perusteella kuvittelen siis, että lasten kannalta joulu on ihanin kotona. Koko nuori aikuisuus olikin sitten silkkaa tuskaa, kun joulun pysyvyyden raiskasi vuorotteleva pakkoramppaus neljän eri vanhemman huushollissa – minun ja puolisoni vanhemmat kun molemmat ovat eronneet. Näistä jouluista vain joka neljäs (eli oman äidin luona vietetty) tuntui minusta oikealta joululta.

    Jos luontevaa joulunviettotapaa sukulaisissa ei tunnu löytyvän ja vuorotteleva reissaamnen tuntuu pakkopullalta, voi omaan jouluun satsaaminen tuoda luontevan ratkaisun asiaan (jos joulua nyt ylipäätään haluaa viettää). Ainahan voi pitää ovet auki vieraille.

    Vastaus

  5. Posted by etl on 11/11/2010 at 14.44

    Olemme viettäneet kolme joulua omassa kodissa, vain yksinelävä appiukko on käynyt aattona kylässä. Ja se on meille ehdottomasti oikea ratkaisu! Omat lapsuuden jouluni eivät olleet läpikotaisin onnellisia, suorituspaineita muutenkin keräävä äitini ”polkaisi joulun pystyyn” neljässä tunnissa aaton aamupäivällä (miksi ihmeessä piti kaikki jättää viime tippaan? ja pitää edelleen?) ja iltapäivällä alkoikin kaikkia ahdistaa se, milloin isä on liian kännissä. Kaikki oli ulkoisesti siis kunnossa, mutta tunnelma oli tietenkin tällä yhtälöllä aika kireä…

    Mutta omassa kodissamme joulun tunnelma on ollut helppo luoda. Olen jopa ottanut töistä vapaata, että saan siivota ja koristella rauhassa 😉 Myönnän olevani jouluihminen! Aattona syödään hyvin, avataan ne vähäiset, toivotut lahjat ja sitten pesiydytään kumpikin omaan sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa ja syömään suklaata. Saas nähdä millaista tänä vuonna on, ensimmäinen lapsellinen joulu tulossa. Aion totta tosiaan antaa lapselle rennommat joulumuistot kuin itselläni on! Tosin ei se vielä varmaan mitään tajua 🙂

    Ja jos joku lähisukulainen ehdottomasti haluaa pitkällisesti kyläillä jouluna, niin hotelleja tosiaan on lähellä. Pitää vain kehdata avata suunsa. ”Harmi” kun lapsi nukkuu niin hyvin, ettei sitä voi pitää tekosyynä yömajoituksesta kieltäytymiseen…

    Vastaus

  6. Posted by A:n äiti on 12/11/2010 at 9.21

    Nimettömän ehdotus hotelliyöpymisestä voisi olla kokeilemisen arvoinen vai mitä tuumaat? Saisitte isovanhemmat luoksenne, mutta ei tarvitsisi miettiä miten porukan majoittaa sopuisasti pieniin tiloihin.

    Yksi ulottuvuus aiheeseen on eronneet isovanhemmat. Siinä onkin miettimistä, kun sekä minun että mieheni vanhemmat ovat eronneet. Missä ja kenen kanssa joulua vietät on taaskin mietinnässämme. Ei haluaisi, että kenenkään tarvitsee olla yksin jouluna. Toisaalta yhteinen joulunvietto koko porukalla on ehdottomasti EI KIITOS! Ei toimisi tällä kokoonpanolla.

    Pitäisi kai nostaa kissa pöydälle ja keskustella joulukuviot kaikkien kanssa selviksi vaikka keskellä kuuminta heinäkuuta. Poistuisi jokavuotinen pähkäily.

    Vastaus

  7. Posted by m on 12/11/2010 at 10.25

    me ratkaisimme pöydästä-pöytään juoksemisen ryhtymällä yhteisjoulun viettoon ystäväperheen kanssa.
    Yhteiseen joulupöytään molemmat perheet ovat tuoneet syötävää periaatteella ”hyvyys, mieliliha, tarjous” eli jotain tosiherkkua, jotain hyvää lihatuotetta ja jotain mikä on ollut tarjouksessa lähikaupassa. (lasten hyvyys on usein ollut lihapullat tmv.) Joka vuosi on kokeiltu perinteisten jouluruokien lisäksi myös jotain uutta ja erilaista.
    Lapset ovat leikkineet ja usein myös nykertäneet pienen esityksen illan iloksi (tiernapojat ovat olleet monivuotinen suosikki; esitys noudattaa alkuperäistä hyvin hyvin väljästi!), meillä aikuisilla on yleensä ollut aikaa jutella ja parantaa maailmaa.
    Päivän kääntyessä illaksi olemme hajaantuneet omien kuusiemme alle avaamaan paketteja, ja rauhoittumaan jouluyöhön. Jollain tavalla näissä jouluissa on tullut ihanasti esiin se lasten täpinä ja odottaminen, yhteinen riehakas leikkiminen ja sitten viimein se jouluyön rauha…

    Ratkaisu on ollut toimiva – olemme aloittaneet pöydästä pöytään kiertämisen vasta joulupäivänä, mutta toisaalta, meillä suku asuu lähellä, muutaman kilometrin päässä.
    Isovanhemmille olemme tarjonneet joulupuurot aatonaattona tai aattoaamuna, niin että hekin ovat päässeet perheen joulutohinoista osallisiksi.

    Ystävien kanssa ollaan menty selkeästi lasten ehdoilla.
    Nyt he muuttivat kauemmas, joten joulunviettokin on varmasti muuttumassa – itseäni houkuttaisi nyt rakentaa ihan omanlainen joulu, vain oman perheen kesken…

    Vastaus

  8. Posted by m on 12/11/2010 at 10.29

    …pitipä vielä jatkamani, että tärkeä osa joulunviettoa on ollut ns. ”joulutoimikunta”, joka on aloittanut joulusuunnittelun tietysti hyvissä ajoin. Joulutoimikunta on sitten valinnut edelleen ohjelmajaoston (lapset), juomavastaavat, ruokavastaavat jne., on pidetty ”virallisia” kokouksia, ja viime vuosina olemme myös viettäneet ns. esijoulua, jossa on maisteltu kaikkea sellaista, jota ei ole tuotu joulupöytään. (mm. teemoilla ranskalainen joulu ja espanjalainen joulu). Tänä vuonna repertuaari on laajenemassa esijoulun lisäksi myös yhteiseen kahvikonserttiin.

    Tänä vuonna muksut ovat ehdottaneet, että viettäisimme esijoulua, keskijoulua ja jälkijoulua…

    (ja voin vakuuttaa että vaikka tämä kuulostaa kovin seesteiseltä ja juhlavalta, se on ihan kaikkea muuta!)

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: