Pölhöuhma

Jatkoa edelliselle.

Oli kuuma kesäpäivä, ja saimme kutsun puolitutuille naapureille leikkimään kahden samanikäisen tytön kanssa. Kahden tunnin aikana Isoveli

  • rikkoi vesiliukumaton. Oli ehtinyt kierittämään vesijohdon liitintä sillä seurauksella, että maton muovinen suulake meni kierteelle ja räjähti, kun vesihana aukaistiin ja tukos täyttyi vedellä. Eikä suostunut pyytämään anteeksi.
  • tunki kätensä juomavesikannuun (olisi halunnut tarttua jääkuutioihin)
  • juotuaan mielestään tarpeeksi kaatoi oman lasinsa jämävedet takaisin yhteiseen kannuun
  • kun oltiin syöty ja odotettiin että muutkin lapset päättäisivät ruokailunsa ja voitaisiin poistua pöydästä, karkasi neljä kertaa uima-altaalle
  • lähtiessämme paukutteli eteisen lasi-ikkunoita kaksin käsin siihen malliin että tulipahan nyt testattua, ovatko turvalasia.

DIAGNOOSI= SILKKAA PÖLHÖILYÄ, oikein parasta a-ryhmän idiotismia.

Voi helvetti että otti päähän. Vieraskoreus esti että en huutanut kiduksiani rikki.

Samaan aikaan kaksi samanikäistä tyttöä istuu vierekkäin ja värittää yhteistä värityskirjaa. Kinaa tulee korkeintaan siitä, että ”ton käsi osuu muhun”….

Lähtiessä en voinut muuta sanoa kuin

Kiitos ja anteeksi.

Mainokset

6 responses to this post.

  1. Posted by Minna on 08/07/2010 at 19.52

    Lainaan sulle tähän uutta Meidän Perhe -lehteä. Juttu kannustaa luottamaan itseensä kasvattajana, annetaan 12 vinkkiä..

    Vinkki 10. ”Anna lapsen mokailla. Lapset vasta opettelevat olemaan ihmisiksi. älä aina syytä itseäsi lapsen töppäilyistä. Hän on oma, sinusta erillinen yksilönsä eikä hänen mokailujensa pitäisi heti nakertaa sinun itseluottamustasi kasvattajana.”

    Lapsesi on vasta 3 vuotta. Hän vasta opettelee ja hyväksyä pitää sekin, ettei aina tahdo oppia vaan kapinoi vastaan. Olen tätä yrittänyt ymmärtää oman pian 4-vuotiaani kanssa. Lukemiseksi suosittelen Gunilla Wolden mainiota kirjaa ”Toisenlainen Sanna.”

    Lapset ovat lapsia, heillä on lapsen logiikka ja lapsen ajatukset.

    Vastaus

  2. Posted by hna on 10/07/2010 at 10.10

    Juuu… Onhan 3-vuotias 3-vuotias, mutta ei sun trvi olla liian vieraskorea – sunkaan. Mopohan keulii kyllä noilla, mutta sitten vedetään kuski varikolle jäähylle. Jokainen tyylillään, mutta voi kylässäkin komentaa ihan kunnolla.

    Mietin just lomalla, että MIIIIIKSI muka lomalla ei tarvitsisi käyttäytyä, miksi lomalla ei ole niin väliä miten ollaan ruokapöydässä (hotellissa tai ravintolassa)?! Eikö kotona harjoitella juuri näitä tilanteita varten, että osataan sitten muualla-kin käyttäytyä.

    Ja harjoitushan tekee mestarin ja kertaus on Kaiken Äiti. Eli ei pidä soimata itseään liikaa ja kyllä ne saman ikäiset tytötkin osaavat kikkailla ja kapinoida. Ja todellakin voi komentaa ja pistää pois pöydästä ja todeta vaikka, että ”Et sä vaaan voi käyttäytyä noin. Et kotona etkä var-sin-kaan kylässä/ravintolassa. Täällä on muitakin. jne.”.

    Voimia.

    Vastaus

  3. Meillä on 2,5-vuotias poika, jonka käytös on hyvin samansuuntaista. Se ei siis taida helpottakaan kolmen vuoden iässä.. apua.. Rajojen hakemistahan se kuulemma on, mutta miksi niitä rajoja pitää hakea IHAN JOKA ASIASSA!

    Vastaus

  4. Minna: kiitos vinkistä. Todella – otan monesti oman lapseni töppäilyt ominani – aattelen liikaa sitä että lapsen käytös kertoo vanhempien heikkouksista….

    Knarpette, oli tässä jokin puolen vuoden tauko mutta sitten 2-vuotisuhma muuttui 3-vuotisuhmaksi. Ja varmaan sitten 4-vuotisuhmaksi. Jaksaa, jaksaa…

    Hna, ois hauska nähdä sut ”itse teossa”, kovasti kaipaisin vertaistukeasi siihen miten ollaan jämäköitä MUTTA ei itse hiillytä ja menetetä omia hermoja. Kun osaisi olla jämäkkä ilman että itsellä sisäisesti ja ulkoisesti keittää. Mulla kun usein ihan naksahtaa päässä ja sitten lähteee HUUUUUUTO ja räyhä ja se ei auta nyt sitten mitään. Lapsi vaan (hämmentyneenä) nauraa mulle joka tietty ärsyttää mua enemmän…

    Sehän tässä on rankinta: jaksaa uudelleen ja uudelleen elää ärsyttäviä tunteita pursuavia tilanteita itse ärsyyntymästä niistä.

    Pitääkö mun tolkuttaa itselleni, että HK:n sinistähän tässä ollaan pakkaamassa, ei mitään hätää, ei mitään hätää….

    Vastaus

  5. Posted by Piuku on 23/07/2010 at 23.36

    Voimia!
    Ei kuulosta lystiltä, samaa skaalaa ootellessa…
    Perässä tullaan, Napu iski isänsä etuhampaan katki kaarellevetoraivareissa, jonka syytä ei muista kukaan (ehkä toinen lapsi vei leivänpalan/lelun tms.) Tämä ehdalla taidolla jo puolitoistavuotiaana, joten kauniisti sanottuna, en oota kolmen vuoden uhmaa. Tai kahden vuoden. Tai yhden vuoden ja yhdeksän kuukauden.

    Vastaus

  6. Posted by oopo on 26/07/2010 at 22.15

    Raisa Cacciatoren luennolla kuultua: 3-vuotiaana lapsi (olikohan vielä poika) on väkivaltaisimmillaan. Neljättä odotellessa…

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: