Mitä aion tällä kertaa tehdä toisin? Montakin asiaa. Nyt menen joissakin asioissa surutta sieltä, missä aita on vähän matalampi, ihan vaan itseäni säästääkseni. Viime kierroksella tuli tehtyä joitakin asioita ihan turhan suurella kunnianhimolla vauvan parasta ajatellen. Joissakin asioissa vauvan paras meni niin pitkälle, että äiti oli ihan romuna.
Nyt kun näitä arjen säätäjiä on kaksi, on äiteen jaksettava.
Imettäminen loppuu ajoissa.
Helkutti, viimeksi oli käydä niin että en ollut päästä tissitakiaisesta eroon ollenkaan. Nyt aion kyllä feidata tissit viimeistään kun vauva tulee vuoden ikään. Sen jälkeen se on to-del-la vaikeaa. Trust me. I’ve been there. Joku kaveri viisasteli, että ”olet vain kolme yötä pois kotoa, niin kyllä se sitten on tissit unohtanut”. Ei ollut, vaikka olin kolme viikkoa pois kotoa.
Pulloakin käytetään.
Viimeksi arkailin pullon käytössä. Tuttipullon. Pelkäsin, että jos nyt otamme pullosta hörpyt, tissin juominen loppuu heti kohta viimeistään samana päivänä. Ja sitten ollaan Turmiolan Tommin tiellä. Tosin sitten kun vihdoin uskalsin kokeilla, ei lapsi enää hyväksynyt pulloa ollenkaan. Hyi pois tuo kumma vekotin!
Nyt, äitienpäivän kunniaksi vedin eilen Tuttelit keittiönkaapin ylähyllyltä ja juotin lapsoselle juuri ennen nukkumaan menoa. Ajatuksena oli, että lapsi nukkuisi alku-unensa paremmin ja minäkin saisin sen MLL:n suositteleman vähintään kolmen tunnin unipätkän. Pullo kelpasi, ja uni tuli. Tosin yksi strateginen virhe tuli tehtyä. Kun en tajunnut imettää lasta molemmista rinnoista ennen nukkumaan menoa, minun oli lopulta herätettävä vauva syömään, etten aivan räjähtäisi. No, sain kuitenkin sen kolmen ja puolen tunnin unipätkän. Ensi yönä uudelleen, tarkennetulla strategialla.
Ehkäpä pääsen vielä täältä kotoakin jonnekin ilman lapsiani, nyt jopa nopeammin kuin viimeksi. Esikoinen oli seitsemän kuukautta vanha, kun olin ensimmäisen illan poissa kotoa.
Tutti
Tälle lapselle tungettiin tutti suuhun jo laitoksella. Ja katso: SE SYÖ SITÄ. Se rauhoittaa. Se jatkaa unia. Se lopettaa valituksen. Ooh, aah. Ihanaa, niin ihanaa, että ihan epäilyttää, että onko tämä oikein sallittuakaan?
Kantoliina
Viimeksi sitä käytettiin jatkuvasti, siinä nukuttiin kaikki päiväunet. Ja siihen addiktoiduttiin. Nyt ei ole siitä vaaraa. Vauva ei hikiliinassa viihdy kuin tunnin kerrallaan ja äidinkin selkä tuntuu prakaavan. Ja on kiva joskus nukkua itsekin, kun vauva nukkuu. Riepuparka on ollut taas pari viikkoa ihan käyttämättömänä.
Sitteri
Ho-hoo! Tämä se on ihmiskunnan keksinnöistä ehkä jaloin! Esikoisellehan tätä ei hankittu, koska se oli a) paheellinen b) ruma c) tilaa vievä d) rappeuttaa liikunnallisen kehityksen. Mutta nyt, kun vauvaa ei todellakaan voi jättää lattialle kierimään pölyihin ja leluihin ja ison veikan yliajettavaksi 20 krt tunnissa, sitteri oli ostettava. Ja se on ihana! Vauva tillittää silmät pyöreinä ison veljen touhuja. Ja nauraa onnesta.
Ja äiti pääsee syömään/vessaan/ istumaan tietokoneelle ja kirjoittamaan kahdella kädellä…
Äitiyspakkaus 
Posted by Salla on 10/05/2010 at 15.40
Lukemassa taas, en ole hetkeen muistanut jättää merkkiä =) Meillä on sitteri ollut pelastus kuopuksen kohdalla, ekat 4kk nukkui siinä joka yö sen pisimmän unipätkän 😉 Oli hyvä olohuoneeseen nukuttaa lapsi kapaloon sitteriin, ja kantaa se sitten yläkertaan..
Ja tutti, mitä oppi syömään vasta 6kk ikäisenä-kyllä, oli suuri tarve tutille vielä silloin vaikka kaikki sanoivat että älä enää opeta. Vaan se takasi meille huudottomat busseilut ja usein yöunetkin! Ja 2½v iässä eli pari viikkoa sitten siitä luovuttiin, ilman yhtäkään huutoa =)
Posted by mari-johanna on 10/05/2010 at 20.55
Teillähän on siellä meininki kuin meillä oli jo ekan kohdalla 🙂 Allekirjoitan ihan jokaisen kohdan! Kaikkien vauvojen kohdalla ei tietty ehkä toimi jokainen pointeista samanlailla, mutta meillä kyllä tosiaan toimi kaikki nuo. Ja kai tuosta ihan hyvä on tullut eikä pilalle mennyt 😀
Posted by Nimetön on 10/05/2010 at 21.31
Paheellinen sitteri! 😀 Hauska teksti. Mua on alkanut jo aika voimakkaasti inspata toi tissin feidaaminen kans, mut en oo vaan jaaaaaaaaksanut vielä alkaa pihdata.
Posted by Elanor on 10/05/2010 at 21.32
^ en sitten muistanu signeerata tota edellistä. Se olin minä!
Posted by Mona on 11/05/2010 at 14.49
tää ykskätinen äiti täällä ois melkeen kaikista kohdista eri mieltä, ja se vaan todistaa että kukin taaplaa tyylillään ja lapset ja niiden temperamentit on kovin erilaisia. onnellista vauva-aikaa!
Posted by Upeus on 11/05/2010 at 21.04
Aamen! Vaikka ei toista lasta vielä olekaan eikä välttämättä koskaan tulekaan, juuri noissa kohdissa minäkin haluaisin toimia toisin jos toisen lapsen joskus saan.
Posted by Liisa on 16/05/2010 at 20.56
Ekan vauvan kanssa kaikki on niin uutta, että vasta jälkeenpäin tajuaa että olisi voinut ottaa vähän iisimmin. Itse taistelin vauvan väärän imemisotteen kanssa monta kuukautta ja heräilin öisin auliisti imettämään parhaimmillaan 30min välein. Useista kuukausista en muista juuri mitään, koska olin koko ajan niin väsynyt. Lopetin imetyksen vauvan ollessa 10kk ja taivas (vapaus) aukeni. Vaikka olen ehdottomasti imetyksen kannalla, on ihan turha hampaat irvessä jumittaa kotona ja väsyttää itsensä totaalikoomaan. Sellaisesta äidistä ei ole vauvalle yhtään enempää iloa kuin onnellisesta äidistä, joka saa välillä poistua kotoa jopa 4 tunniksi. Jos joskus kakkonen tulee, en aio asiaan yhtä totisesti suhtautua. Ja tutti vauvalle suuhun heti sairaalassa.
Posted by kukannuppu on 19/05/2010 at 13.26
Jokaiselle siis vapaus tehdä niin tai näin. Mutta myös vapaus muuttaa mieltään! Aamen!
Posted by Miia on 06/07/2010 at 12.49
Tämä täällä allekirjoittaa myös ihan jokaikisen lauseesi.. 😀
Rakastuin blogiisi.. ❤ 🙂
Posted by kukannuppu on 06/07/2010 at 21.00
Ooh, Miia, olipa ihana tunnustus. Kiitos. Lämmittää ja kannustaa.
Posted by Piuku on 23/07/2010 at 23.33
Niin totta joka sana, näin juuri!
Nää on niitä asioita joita äideille EI kerrota ajoissa, vaan kokemus tulee kantapään kautta.
Hyvä!