Toista kierrosta, osa a

Mikä on mennyt eri tavalla?

Tähän mennessä tapahtunutta:

– Raskautuminen sujui ekaa kertaa helpommin. Pillereiden poisjätön jälkeen vain yksi kierto ja sitten….

– Ensimmäiseen raskaustestiin, jonka tein ensimmäisenä kesälomapäivänä, ilmestyi vasta testiajan jälkeen haalean vaalea haamuviiva, joten lykkäsin koko ajatuksen mielestäni (epärationaalista – eikös haamutkin ole jo jotakin?)

– Sittemmin en välittänyt edes testata, koska ajattelin että eipä tärpännyt tällä kertaa. Näin jälkikäteen ajatellen oireita olisi kuitenkin ollut (väsymys ja varsinkin turvotus, joka näkyy heinäkuun alussa otetuissa lomakuvissa).  Testailen uudelleen vasta kun oli pakko – mennessäni lääkäriin tulehtuneen polvinivelen takia, koska lääkitystä varten piti tietää, missä mennään.

– Jälleen plussatulos oli hieman pökerryttävä yllätys, mutta ei enää kuitenkaan järkyttänyt maailmaa samassa suhteessa kuten ekalla kerralla

– Pian testin teon jälkeen, viikoilla 6-7, alkoi hervoton pahoinvointi, jollaista ei ekassa raskaudessa ollut. En pystynyt syömään muuta kuin jäätelöä. Makasin päivät sängyllä, sohvalla, terassilla ja mahassa kiersi ja päässä huimasi heti kun yritti maantasosta ylös. Ruoanhajut olivat kärsimystä. Pahoinvointia kesti koko loppukesäloman (jippii… alkuloma meni polven kanssa kinkatessa, loppuloma oksentaessa) ja se katosi noin viikolla 10.

– Työkaverini arvasi heti ensimmäisenä työpäivänä, mitä kesäloman aikana oli tapahtunut.  Pomolle kerroin jo ekaa kertaa aikaisemmin, ehkä viikolla 12.

– Sikiöseulonnat olivat hieman muuttuneet, ekaan ultraan liittyi nyt myös verikoe. Ultriin mennessä jännitti huomattavasti enemmän kuin ekalla kerralla. Tässä raskaudessa vauvaa ei olekaan ultrattu kuin viikoilla 12 ja 20, Pöpöläistähän katsottiin monesti, ainakin pari kertaa istukka-epäselvyyksien takia, kerran kaaduttuani sekä vielä omasta tahdostamme 4-D -ultrassa. Neljädeehen oli tarkoitus mennä tälläkin kertaa, mutta se vain aina vain jäi ja jäi…. emme siis yksinkertaisesti ehtineet.

– Ystäville ja perheenjäsenille kerrottiin aikaisemmin, pahoinvointiakaan kun ei pystynyt paljoa piilottelemaan. Kukaan ei suuresti yllättynyt, mistä me taas olimme yllättyneitä.

– Emme ehtineet kertoa vauvauutisia Pöpöläiselle, joka tajusi tilanteen jutteluidemme perusteella. Yhtenä päivänä kuulimme, kun Pöpöläinen mutisi, että ”äidillä on masussa vauva”.

– Alkupahoinvoinnin jälkeen raskaus eteni kuin itsestään, vähäiset vaivat tekivät siitä melkein epätodellisen. Koska  lasketut ajat ovat molemmissa raskauksissa olleet lähekkäin, saatoin helposti muistella, miltä missäkin vaiheessa oli aikaisemmin tuntunut – syyskuun alussa, syyslomalla, jouluna…

-Maha on kasvanut ja paino lisääntynyt hillitymmin, pienempiä odotusvaatteita saatoin käyttää tällä kertaa pidempään. Makeaa ei ole tehnyt mieli. Sen sijaan raakaa porkkanaa ja perunaa on himottanut. Ja Valion appelsiini-mango -maitojuomaa, kuten ekallakin kertaa.

– Närästys alkoi aikaisemmin ja on ollut aivan yhtä pahaa. Sain siihen kuitenkin heti pyytäessäni lääkkeet, nähtävästi tällä kertaa se otettiin enemmän todesta koska takana oli jo yksi vastaava kokemus.

– Mitään erityisiä komplikaatioita tai lisätutkimuksen aiheita ei tässä raskaudessa ole ollut. Vielä….ellei tämä uhkaava yliaikaisuus sitten muodostu koettelemukseksi. Muutenkin olen ollut erityisen terve, enkä ole edes sairastanut tavallisia syystauteja, kuten influenssaa, vatsatautia tai räkätautia.

-Mieli on ollut levollisempi, kaikenlaiset raskauden mukanaan tuomat pienet vaivat, kuten harjoitussupistukset, lihaskivut, kolotukset ja liitoskivut  ovat ”tuttuja”, eikä niitä ole tarvinnut säikähtää tai miettiä mielessään.

–  Raskauden etenemistä, tulevaisuutta ja arjen muutoksia on ehtinyt miettiä vain vähän. Raskausviikoista on ollut perillä vain parin viikon tarkkuudella. Tahtoikäinen isoveli on pitänyt äidin ajatukset varattuina.  Oma jaksaminen mietityttää eniten, mutta tulevasta arjesta on jo jonkinlainen käsitys ja  omiin lapsenhoitotaitoihin on kuitenkin aikaisempaa enemmän luottamusta. Töihin en aio nyt palata kiireellä, vaan suunnittelen pidempää kotonaoloa.

– Tarvikehankintoihin ja muuhun varustautumiseen on suhtautunut maltillisemmin, onhan osa tavaroista jo olemassa, sen kun vain purkaa ensin koko varaston pihamaalle ja etsii kasan alimmaiset… Ja nyt tajuaa, miten vähällä tulee toimeen. Enää emme tarvitse hoitopöytää, sitteriä ei varmaan hankita tälläkään kertaa. Kantoliinoja on sen sijaan tullut kahmittua useita! Muistan, kun viimeisinä raskauspäivinä hankin Pöpöläiselle kernilakanoita (edelleen käyttämättä) ja siirsin huolissani siivousaineita alakaapeista yläkaappeihin.

– Tällä kierroksella sänkykin kannettiin sisään vasta tänä aamuna. Eikä silläkään olisi ollut vielä kiire. Höh.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: