Rakkautta, rakkautta vaan

Tänään on Pöpöläisen kolmivuotispäivä.  Olenko minä nyt päivänsankari, uupunut juhlija kysyi viimeisillä voimillaan juuri ennen nukahtamistaan.

Olet sinä päivänsankari. Sinä äidin rakas pieni olet joka päivä äidin päivänsankari.

Kolmivuotiaan kanssa on mahtavaa: Pöpöläinen on suurimmaksi osaksi iloinen, hyväntuulinen ja hyväntahtoinen ja ilmaisee ihastuksensa ja kiinnostuksensa avoimesti. Kyynisyyttä ja katkeruutta ei vielä ole. Maailma kiinnostaa ihan kaikilta kolkilta. Kysymyksiä ja pohdintoja riittää. Mielikuvitus paikkaa sen, mihin ei vielä kokemus yletä. Tarinat, kirjat, runot, kertomukset kiehtovat. Kädentaidot kasvavat ja piirtäminen, muovailu ja askartelu kiehtovat. Usko omiin voimiin ja taitoihin on luja, mutta äitiä ja isää tarvitaan vielä monesti. Pelkonsa ja huolensakin Pöpöläinen osaa useimmiten tuoda vanhempien luo: Äiti, minua jännittää. Äiti, ota minua lujasti kädestä.

Eilen makasin pimennetyssä makuuhuoneessa puoli päivää migreenikohtauksen kourissa. Kun sieltä lopulta selvisin taas elävien kirjoon, lapsi kietoi kätensä tiukalla, tiukalla otteella kaulaani ja sanoi, ensimmäistä kertaa: Äiti minä rakastan sinua.

Niin minäkin sinua.

3 responses to this post.

  1. Posted by elanor on 28/02/2010 at 9.12

    Ihanaa 🙂 Kiitos juhlista!

    Vastaus

  2. Posted by elanor on 28/02/2010 at 9.12

    …toi hymiö näyttää jotenkin ihan mielipuoliselta, tarkoitus oli ihan vain hymyillä nätisti.

    Vastaus

  3. Posted by Salamanteri on 28/02/2010 at 20.34

    Onnittelut päivänsankarille! Ihana pikkumies teillä 🙂

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: