Haikeasti takana päin

Viime  viikon perjantaina töissä oli haikeat fiilikset.  Moni tuli viimeisenä päivänä työhuoneeseeni juttelemaan ja  tuomaan lahjoja, joku jopa pyytämään anteeksi vanhoja riitoja ja joku vielä kysymään ”viimeistä neuvoa” johonkin asiaan. Pomo vei lounaalle,  ja varsinaisille läksiäiskahveille tuli monta vanhaa työkaveria, talon ulkopuolelle jo aikaisemmin siirtynyttä.

Työkaverit olivat laittaneet pystyyn mitä ihanimmat läksiäiset, ja vaikka olenkin jollakin aikataululla palaamassa, luulenpa, että useimmat työkavereista, ainakin ne läheisimmät, ovat jo vaihtuneet. Lahjankin ne rontit olivat osanneet hommata nappiin: jouluksi oli toivonut muutamaa pientä asiaa, joita ei paketeista sitten kuitenkaan ilmaantunut, ilmeisesti Mies ei ollut ottanut toiveitani tosissaan. Työkaverit sen sijaan olivat laittaneet korvan taakse turhautumiseni ( …tämä todistaa, että minua oli silti kuunneltu työpaikalla, vaikka välillä sitä epäilinkin) ja niinpä paketeista paljastui juuri oikean kokoiset nahkahansikkaat antamaan tukevan otteen lastenvaunujen kahvaan! Nautintoaineista minua lahjottiin juuri oikean merkkisillä suklaalevyillä sekä pakastehillapusseilla – jos ei tule Hillaa, niin on sitten edes hillaa.

Ja kotiin lähdin juhlistani kukkien, lahjojen ja kakkupalojen kera, Miehen hakemana. Uuteen aikaan, uuteen työhön.

Onnea työpaikan vaihdoksesta, tervehti kaveri aamulla Facebookissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: