Paniikki ja parannusta

Raskausviikkoja on koossa jo 30, laskettuun aikaan 70 päivää, äitiysloman alkuun kuukausi.

Ou mai gaaaaaad.

Tällä viikolla iski veret seisauttava paniikkireaktio. Tähän saakka kaikki on ollut jossain kaukana edessäpäin, turvallisen etäällä. Nyt tajusin, että kaikki tapahtuu jo niin kohta. Nyt ahistaa kaikki.

Maha kasvaa. Kolottaa, lihaksia repii. Pissattaa koko ajan.  Tämä on se vaihe, kun kaunis hehkeä hedelmällinen nainen muuttuu  tuvonneeksi möhkäleeksi. Peilistä kurkistaa alkoholisoituneen tenaleidin näköinen nainen.

Miten jaksan äitiysloman lopun kotona vilkkaan kolmivuotiaan kanssa,  kun vireystila ja kolotukset sallivat kävellä juuri ja  juuri vain lähimmän tien varteen?

Synnytys….miten kauheaa se voi toisella kertaa olla? Selviääkö siitä vauva hengissä, entä itse? Viime kerrasta jäi sellainen olo, että lopputulema olisi voinut olla mitä vain. Ja jos jäämme molemmat henkiin, pystynkö koskaan enää istumaan, kävelemään?

Miten kummassa klaaraan kotona, kun huomiota kilvan kisaavat tissillä ainaisesti viihtyvä imeväinen, joka nukkuu viidentoista minuutin torkkuja ja jota pitää nukuttaa viisi kertaa päivässä sekä energinen kolmivuotias, joka vetää päivässä 30 kertaa raivareita, mm. siitä että keittiön tuolia on siirretty ilman hänen lupaansa?

Miten kummassa jaksan näitä kotiympyröitä, kun nyt viikonloppunakin tuntuu tulevan mitta täyteen?

Pöpöläinenkin itki viime yönä unissaan: Äiti, ota vauva pois.

Missä on paniikkijarrutusnappula, haluan painaa sitä.

Muoks. Otsikon lupaama parannus ei tullutkaan vielä tässä osassa.

3 responses to this post.

  1. Posted by elanor on 20/12/2009 at 22.46

    Nou panik! Toka synnytys on pala kakkua verrattuna ekaan. Kaikki menee hyvin ja hianosti. Mekin ollaan selvitty hengissä, vaikka E ei edes ole ollut hoidossa yhtäkään päivää viikossa. Sitä pystyy kummasti tekeen monenlaisia asioita samalla kun imettää. Ja vavvakin alkaa melko pian nukkua järkevähköjä pätkiä, jolloin voi huomioida esikoista enemmän. Ja esikoinen joustaa, kun sen on pakko.

    Mikä ei tapa, se vit.. eikun siis vahvistaa. 😀

    Vastaus

  2. Posted by Minna on 22/12/2009 at 20.29

    Täällä uskollinen, mutta harvoin kommentoiva lukija. 3- ja 1-vuotiaiden naperoiden äiti. Ja olen hengissä, kohtuullisen hyvissä ruumiin ja sielun voimissa sekä enimmäkseen onnellinen.

    Toinen synnytys oli mullakin sellainen muutaman tunnin rypistys, jonka jälkeen istui ja käveli tuosta vaan. Kotona kahden pienen kanssa oli hyvin rankkaa välillä, mutta siitäkin selvittiin. Kolmivuotias on jo niin ”iso”, että hänet voi ylentää isosisarukseksi ja maailman parhaaksi apulaiseksi, meillä vauvan syntyessä tasan 2v isosiukkukin jo innostui auttamaan. Kaikki mahdolliset avut kannattaa ottaa vastaan. Onko perhetyöntekijää saatavilla alkuvaiheessa? Voisiko esikoinen mennä kerhoon? Meillä tyttö aloitti 2-vuotiaana kaupungin kerhon 2krt viikko ja on aina viihtynyt siellä.

    Tsemppiä ja hyvää joulua!

    Vastaus

  3. Kiitos molemmille rohkaisevista todistuspuheenvuoroista. Horjun täällä edelleen toivon ja epätoivon rajamailla. Miehen mielestä maalailen piruja seinille ja näen kaiken turhaan mustana: ”Hyvin kaikki menee! Kevät on tulossa ja niin edelleen! Sittenhän sitä voi imettää puiston penkillä!”

    NO EI! Tuntuu, että pöljähän sitä oon jos jään uskomaan ilmastonmuutokseen ja kevätauringon voittoon. Pessimisti tai realisti, parhaalta tuntuu valmistautua kaikilla mahdollisilla tavoilla, kuten miettimällä meille sopivinta sisarratasvaihtoehtoa, ilmoittamalla 3-vuotias kerhoon, etsimällä erilaisia osapäivähoitovaihtoehtoja, kartoittamalla leikkiseuraa lähitienoilta. miettimällä, mistä saa tarvittaessa itselle vauvanhoitoapua…

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: