Lisää Voimaa

Aina välillä tartun johonkin äiti-ihmisille suunnattuun elämäntaito-oppaaseen.

Viimeisimmäksi lainasin kirjastosta Äidin voimakirjan ( Mervi Juusola). Tarve voimakirjalle on ilmeinen, mutta HAH, teoksen sai vain PIKALAINAAN seitsemäksi päiväksi. Säälittävää. Olikohan kirjastossa ajateltu, että jos joku tarvitsee voimakirjaa, hän kyllä epätoivoisuuksissaan lukee sen seitsemässä päivässä? Totuus on kyllä, että henkilö, joka sitä voimakirjaa tarvitsee, elää sellaista arjen hullunmyllyä, jossa kirjaa luetaan vain kymmenen minuuttia kerrallaan joko ennen seuraavaa äiti!-huutoa, nukahtamista tai kotipyskille saapumista. Niinpä kirja on seilannut työkassissani jo viikon yli pikalainan päättymisajan ja kaupunginkirjaston sakkokassa saa mukavasti tästä lisää tuloja.

Voimakirjaa käsiteltiin tämän päivän Hesarissa aika kovasti kritisoiden ja olen kyllä toimittajan kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Teemat ovat kyllä hyviä, mutta niissä on menty niin syvälle, että kirjasta on tullut kovin tietokirjamainen. Teos kävisi sosiaalipsykologian oppikirjasta, eikä oikein sovellu niin pienissä paloissa nautittavaksi, mitä lukijakunnan elämäntilanne antaa myöten.

Viime keväänä tartuin divarissa kirjaan, jonka kiva nimi ja kansi sai minut kiinnostumaan sen sisällöstä: Äitiyden roolimekossa (Mia Ylitalo). Aluksi kirja näytti täydelliselle: napakoita lainauksia äideiltä, houkuttelevia teemoja – mutta suureksi puutteeksi jäi, että aiheita oli käsitelty vain sellaisten äitien kanssa, joilla oli yksi aika nuori lapsi. Jäin kaipaamaan näkökulmia myös niiltä äideiltä, joilla olisi ollut jaettavaa pidemmästä aika- ja kokemusperspektiivistä.

Mutta helmenä pohjalla on ensimmäiseksi lukemani kirja, jota muistelen kaiholla. Jo odotusaikana luin  Eve Mantun kirjan Musta tulee perhe! Ja täytyy sanoa, että parhaasta aloitin, eipä ole ollut sen voittanutta. Kirja oli tosin suunnattu totaaliyhäreille, siis lastaan yksin odottaville – mutta meni ihan täydestä minullekin. Huomasin muuten, että eräässä kirjakaupassa ko. kirjaa mainostettiin yhä tässä tänä kesänä Henkilökunta suosittelee -leimalla.

5 responses to this post.

  1. Posted by elanor on 10/09/2009 at 11.26

    Hyvä tietää, eipä tarvitse tuonkaan kirjan vuoksi sitten vaivautua.

    Vastaus

    • No emmää sitä ny tarkoittanu…. no kahden lapsen kanssa, kun toinen on niiiin-n pieni kuin teillä, ehkä sarjakuvat ois mun oma valinta…

      Vastaus

  2. Posted by Eve on 10/09/2009 at 12.18

    Jonkun pitäisi kyllä tosiaan kirjoittaa arjen selviytymisopas kahden tai useamman lapsen vanhemmille. Alkaen tästä kakkosen odottamisesta. Helppohan sitä on ladella käteviä vinkkejä YHDEN lapsen kanssa olemiseen ja elämiseen, mutta silloinhan niitä vinkkejä vasta kaipaisikin, kun katras laajenee. Kaipa asiantuntijat (erheellisesti) olettavat, että jos on yhden lapsen kanssa selvinnyt, niin niillä opeilla menee kätevästi usampikin.

    Vastaus

  3. Posted by nanna on 11/09/2009 at 20.47

    Yritin etsiä hesarista arviota, josta mainitsit. Kiinnostaisi lukea, kun itsekin luin voimakirjan ja tykkäsin kyllä aika paljon. Muistatko, missä osiossa se oli?

    Vastaus

  4. Voi vitalis, minäkään en enää löydä sitä arvioita Hesarista. Olikohan se sittenkin jossakin muussa lehdessä? Ei meille kyllä tuu muita kuin Hesari, mainokset ja Kirkko&Kaupunki-lehti. Vai olenko nähnyt unta? Jatkan etsimistä.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: