Rakas kiusankappale

Pöpöläinen osoittaa yhä lisääntyviä uhman merkkejä. Päivällä poissaollessani Miehen ja  lapsen yhteiselo sujuu kuulemma paremmin. Mutta illalla kotiintultuani fiilis on toisenlainen. Kaikenlainen yhteistekeminen vaatii motivointia, suostuttelua, kiristystä, uhkailua. Mitään ei tapahdu, ellei sano kolmeen kertaan, paina vähintään paria nappulaa, vilauta porkkanaa ja uhkaa  jollakin epämukavalla.

Olen alkanut muuttua itselleni vieraaksi ihmiseksi. Pian minusta tulee nalkuttava ämmä, joka toistaa kaiken sanomisensa varmuuden vuoksi neljään kertaan ja jonka joka toinen lause päättyy huutomerkkiin ja joka toinen alkaa: ”Jos et nyt…..”

Eilen lapsen nukahdettua Mies sanoi: Pitää vain nyt muistaa että Pöpöläinen on uhmassaankin niin pieni ja hauras.

Katsoin nukkuvaa lasta. Sama kiusankappale, joka ilkikurinen hymy huulillaan hetki sitten teki juuri sitä mistä häntä on kielletty joka päivä monta kertaa, nukkui nyt niin viatonta unta.

Kyynel tuli silmään.

3 responses to this post.

  1. Voi niiiin tuttua! Vaikka meillä ei varsinaisesti uhmaa ehkä olekaan vielä, vaan ennemminkin kontrollia, että asioiden pitää mennä juuri niinkuin Vera tahtoo. Että mamma ei missään nimessä saa hakea maitoa kaapista eikä kuoria banaania vaan pappa, eikä kokonaan vaan puoliksi, ja sitten se pitää saada oikein käteen ja jos se menee vähänkin väärin, niin voi itku ja hammasten kiristys… siitä eie selvitä kuin lattialle heittäytymällä ja huutamalla täyttää kurkkua. Sitten vaaditaan tuttia ja unirättiä.
    Oetteko te muuten luopuneet tutista ja jos niin milloin?

    Vastaus

  2. Mutta Mari-J, minusta tuo kuulostaa juuri uhmalle! Mitä se olisi ellei sitä? Jos asiat eivät mene 2-vuotiaan tahdon mukaan, maailmankaikkeus saa kuulla kunniansa…
    Meillä ainakin luokitellaan nuo tempaukset juuri uhman piikkiin.

    Tutista meillä ei tarvinnut luopua, kun sitä ei koskaan saatu edes istutettua käyttöön. Yritin sitä alkuun, mutta jossain 3 kk.n kohdalla hukkasin viimeisenkin tutin ja tulimme sitten toimeen ilman sitä.. Joskus kyllä mietin että olisikohan nukahtaminen, automatkailu ym. ollut helpomaa tutin kanssa. Ehkä tälle seuraavalle syötän tuttia terhakammin.

    Paitsi joo, nyt tajuan että tutin hylkääminen varmaan liittyi siihen kitarisaongelmaan, joka Pöpöläisellä oli. Kitarisan leikkuun yhteydessähän lääkäri sanoi, ettei lapsi varmaankaan ole pystynyt hengittämään nenän kautta risan ollessa niin suuri. Tuosta syystä ei varmaan tuttikaan ole pysynyt suussa…

    Vastaus

  3. Posted by hna on 31/08/2009 at 11.48

    Oi! Uhma on niin mahtava asia! Mutta ilman sitä teini-ikä tuntuisi varmaan ihan järkyttävältä.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: