Maailman aaressa

Ollaan reissun paalla perheella. Mulla on toita, muilla lomaa. Lopuksi meilla kaikilla on lomaa.

On tullut mietittya, miten mielekasta tama kaksivuotiaan raahaminen toiselle puolelle maapalloa on. Kun tuo pieni tarvitsee vain tutun kodin, tutut turvalliset ihmiset, tutun paivarytmin, ruoan ajallaan, unen ajallaan ja kavereita, joiden kanssa leikkia.  Ja me aikuiset omalla mukavuusajattelullamme ja elamyksien kaipuullamme riistamme hanelta kaikki ne.

Vaikka kuinka yrittaisimme elaa normaalin paivarytmin mukaan, ruoka-ajat tulevat ja menevat miten sattuu eika sita jalostajan pata-aineksista tehtya lempiruokaa saa taalta, vaikka miten hienoon ravintolaan menisi. Omaa kotia lapsi selvasti kaipaa, pyytaa etta menisimme alakertaan ja ”keittioon”, vaikka niita ei hotellihuoneistostamme loydy.  Kavereita han luettelee ja pyytaa, etta kutsuisimme Elsan ja Aatoksen ja Onnin leikkimaan. Onneksi kavereita loytyy taaltakin, tosin hieman kommunikointi jaa elekielen varaan.  Untakin taalla saadaan, seka paivalla etta illalla. Nukkumatti osaa siis tiensa tannekin.

Kovin erilainen tama reissu on niista useista matkoista, joita olemme Miehen kanssa aikaisemmin yhdessa tehneet. Kovasti joudumme opettelemaan, mita voimme pienen lapsen kanssa nyt tehda ja mita ei kannata edes yrittaakaan.  Ehka loman loppuun meneessa osaamme jo.

Ja taman jalkeen ainakin kotielama maistuu virkistavan yksinkertaiselle ja helpolle.   Siunattu oma jaakaappi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: