Asiantynkää

Nina Mikkosella on asiaa. Ulosanti on heikkoa ja suorastaan luotaan työntävää, puheessa on liioittelun makua, esimerkit ovat kaukaa haettuja ja tieteellisyyden taso niin ja näin…. (Mari-Johanna: miltäs tuo Ruotsi, sammuva yhteiskunta, kuulostaa?)

Mutta tämä osui ja upposi: ”Päiväkodissa opitaan: syö tai tule syödyksi”.

Pöpöläisen kaveripiirissä on näitä esimerkkejä. Päiväkodissa on opittu viidakon lait: kas näin voi napata toiselta lelun, kas näin voi kampittaa ohijuoksevan kaverin. Jos et jaksa odottaa omaa vuoroasi, töni itsesi muiden ohitse.

Isommat opettavat. Ja pienet oppivat, jotta eivät jäisi jalkoihin. Ja näin viidakon lait pysyvät voimassa.

Siitä samaisesta vanhasta Kaksplussasta, jota jo kerran siteerasin, sain toisenkin ahaa-elämyksen. Kaksivuotias ei vielä osaa ryhmässä toimimisen taitoja eikä osaa ottaa toista huomioon. Päiväkodeissa nämä lapset ovat toisten samankaltaisten, yhtä huonot sosiaaliset taidot omaavien ikätovereiden seurassa. On väärin ajatella että lapset sosiaalistuvat päiväkodissa toisistaan: ne sosiaalistuvat, jos pk:ssa on tarpeeksi aikuisia opettamassa, miten leikitään sovussa, miten saa käyttäytyä ja mitä ei saa tehdä ja ennenkaikkea, miten asioita sovitaan. Pelkkä kurinpito ja erotuomarointi ei riitä, hoitajilla pitää olla taitoa ja aikaa näyttää mallia, miten tiukoissa tilanteissa löydetään ratkaisuja.

Päiväkotien arki on kuitenkin usein sitä, että nykyisillä lapsi- ja hoitajamäärillä hoitajien tehtäväksi jää vain perushoito ilman kasvatuksellista sivujuonnetta, erotuomarin pilliin puhaltaminen ilman sääntöjen kertausta. Ja kaksivuotiaat, nuo sosiaalisissa taidoissaan vasta alkutaipaleella, jäävät opettamaan toinen toisiaan: jaahas, tuolla keinolla saa siis tuon lelun. Siis viidakon lakien armoille.

En kuitenkaan ole Mikkosen linjoilla siinä, että päiväkodit ovat perkeleestä ja natsi-Saksasta. En ehdota Mikkosen tavoin, että kaikki lapset pitäisi hoitaa kotona kouluikään saakka. Sen sijaan toivon, että joskus ymmärrettäisiin, että päiväkoteihin on saatava lisää ja yhä ammattitaitoisempaa henkilökuntaa.

Itse asiassa olen sitä mieltä, että lapsen ei ole hyvä kasvaa vain kotipiirissään. Mutta siitä lisää ensi kerralla.

7 responses to this post.

  1. Hui. Luin juuri Hnan blogista ja oli ihan pakko omaanikin kommentoida, täältä kuolevan kansakunnan sylistä… Eihän tuollaisia ihmisiä ole oikeasti olemassa, eihän…

    Ja sun kanssa olen ihan samaa mieltä. Pienemmät ryhmäkoot auttaisi paljon, lapsilla olisi oikeasti hyvä olla päiväkodissa. Se on suurin ongelma. Mutta kun ainakin Helsingissä vaan kiristetään ja poltetaan loppuun nekin tädit, joita vielä olisi tarjolla.

    Vastaus

  2. Posted by heini on 24/01/2009 at 19.29

    Miksi miksi ei ole hyvä kasvaa vain kotipiirissä? Jään kiinnostuksella odottamaan 😉

    Vastaus

  3. Posted by Iina on 01/02/2009 at 13.17

    Olen eri mieltä kanssasi viidakon laeista:

    Meiän neiti on aloittamassa päivähoidon, ja nyt kun ollaan käyty tutustumassa hoitopaikassa niin miusta kyllä näyttäis siltä että hoitajia on tarpeeksi.
    Nea on 0-3vuotiaiden ryhmässä ja hoitajat istuvat lasten kanssa lattialla: leikkivät, opastavat leikkiin, pyyhkivät nuhaneniä, esittelevät tavaroita ja mikä tärkeintä, puuttuvat lelunriistoihin ym.

    Vastaus

  4. Posted by Minna S. on 03/02/2009 at 22.01

    Meidän isi on kasvatuspsykologi. Minä olisin jo syksyllä laittanut meidän pian 2-v. pojan päiväkotiin, mutta mies oli toista mieltä. Hänen mukaansa lapsen on parempi kasvaa n. 3-vuotiaaksi asti kotona tai olla mieluummin vaikka perhepäivähoidossa kuin päiväkodissa, koska siihen saakka lapsen perusturvallisuus ja itsetunto kehittyvät. Päiväkodissa lapsi ei välttämättä saa ”jakamatonta huomiota” joka auttaa vahvan itsetunnon kehityksessä. Lisäksi kun nämä pikkuiset eivät vielä osaa toimia ryhmässä eivätkä siten varsinaisesti ”sosialiseeraa” keskenään, on päiväkodista hyötyä vasta sitten vähän isompana. Toisaalta, ei se lapsi rikki tai piloille mene, vaikka pienenä jo aloittaisikin päivähoidossa.

    Minna S.

    Vastaus

  5. Itse olen ammatiltani sosionomi ja lastentarhanopettaja, ja päiväkoti työympäristönä on tuttu. Olen sitä mieltä, että lapselle on hyväksi päästä vertaistensa seuraan, enkä siksi(kään) ymmärrä niiden äitien moralisointia jotka lapsensa pistävät varhain hoitoon. Lapsi kasvaa ja kehittyy päivähoidossa ollessaan ryhmässä, ja oppii paljon hyviä asioita jakamisesta ja siitä miten aina ei voi olla huomion keskipisteenä.

    Mutta se minun täytyy rehellisesti myöntää, että lapsen olisi hyvä osata kävellä ja puhua kun hoitoon menee. Ne kaikkein pienimmät ja avuttomimmat syliraasut tulevat hoidetuiksi usein aika mekaanisesti, kun joka paikkaan säntäilevät taaperot vievät suurimman huomion. Itse toivon voivani olla kotona tulevan lapsemme kanssa mahdollisimman pitkään, käytännössä se tulee tarkoittamaan sitä että lapsemme menee hoitoon varmaankin noin 2-vuotiaana. Tällöinkin tulen ensisijaisesti hakemaan perhepäivähoitopaikkaa, suuret ja laitosmaisetkin päiväkodit ovat pienelle vähän turhan hälyisiä paikkoja…

    Päivähoitojärjestelmä on mielestäni Suomessa laadukas ja toimiva, mutta toimii kyllä vähän vajaalla koneistolla. Lisäämällä työntekijöiden määrää ja pienentämällä ryhmäkokoja päiväkotilastenkin hoitopäivät saisi rauhoitettua vastaamaan mahdollisimman paljon turvallisia kotioloja.

    Vastaus

  6. Posted by Vemmu on 19/02/2009 at 8.58

    Minunkin pitää ottaa asiaan kantaa, ja liputtaa yhden helsinkiläisen päiväkodin puolesta, jossa ainakin 0-3 vuotiaiden ryhmässä jokaiselle lapselle annetaan huomiota ja pidetään huolta, ettei tällaiset kuvaamasi viidakonlait pääse hallitsemaan heidän arkeaan.

    Olen sitä mieltä, että hienoa, jos äidillä tai isällä on mahdollista olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Kaikilla ei siihen ole mahdollisuuksia tai he jopa kokevat liian raskaana lapsen kokopäiväisen hoitamisen. Toki kotona on hyvä olla, sitä en kiellä, mutta olen ollut myös oman kokemukseni perusteella hyvin yllättynyt siitä, kuinka ihanaa hoitoa poikamme on pienten ryhmässä saanut. Lisäksi se on hyvin virikkeellisen ympäristö ja sosiaaliselle lapsellemme silminnähden erittäin hauskaa.

    Ennen kuin aletaan yleistämään tämän kaltaisia asioita, niitä täytyisi muistaa katsoa monelta kannalta: minkälainen itse lapsi on, arka vai ulospäinsuuntautunut, minkälaisessa hoitopaikassa hän on ja ennen kaikkea kenet hän on sattunut saamaan hoitamaan itseään. Lisäksi on erittäin tärkeää huomioida se, kuinka vanhemmat antavat huomiota lapselleen päiväkotipäivän jälkeen vai antavatko ollenkaan? Joillekin lapsille päiväkoti on valitettavasti paras paikka viettää päivänsä ja ainoa paikka, jossa heillä on avoin syli.

    Mitä viidakon lakeihin tulee, niin oman kokemukseni perusteella sitä esiintyy erityisesti yli kolme vuotiaiden ryhmissä ja ala-asteella, joita harva lapsi pystyy skippaamaan. En kuitenkaan näe tällaisia ongelmia, enkä ole niistä kuullut muiltakaan ystäviltäni, aivan pienten lasten ryhmissä. Toki lapset ottavat leluja toistensa kädestä ja jossain ikävaiheissa jopa purevat toisiaan ym, mutta niihin kyllä puututaan ainakin meidän päiväkodissamme tiukasti.

    Nämä päivä- vai kotihoidossa -asiat ovat minusta sellaisia asioita, jotka ovat niin tapauskohtaisia, että niitä ei voi muut tietää ja täytyy luottaa lapsen omien vanhempien arvostelukykyyn. Kunhan nyt jokainen edes jaksaisi pitää huolta oman lapsensa hyvinvoinnista, ja voisi jäädä kotiin tai lähteä töihin tietäen, että lapsi on hyvässä ja turvallisessa paikassa hoidossa.

    Vastaus

  7. […] toukokuu 1, 2009 Jokin aika sitten postailin Mikkosbuumin jälkimainingeissa ja lupasin palata siihen, miksi en toivo lapseni kasvavan vain kotipiirissään. […]

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: