Klassikkoja

No niin. Meillä ollaan TAHTOIÄSSÄ.  Onneksi satuin joululomalla löytämään ikivanhasta Kaksplussasta hyvän kaksivuotiaan maailmaa, kykyjä ja taitoja ja kehitystehtäviä käsittelevän laajan artikkelin (miksei sellaisia muuten ole enää alan julkaisuissa, tylsiä vaate-esittelyitä kaikki tyynni) ja niinhän siinä kävi, että nopeammin kuin arvasinkaan, eli noin kahden päivän päästä artikkelin lukemisesta pääsin heti todistamaan ensimmäisiä kiukkukohtauksia.  Ja nehän menevät jonkun geneettiseen perimäämme kirjoitetun arkaaisen, klassisen, yleismaailmallisen kaavan mukaan (veikkaan, että tällä kaavalla on kiukuttu niin Antiikin Kreikassa, Indonesian viidakoissa kuin Kiinan keisarillisessa palatsissakin):

  1. Pöpöläinen tekee jotain, johon hänen kykynsä eivät riitä tai johon hän ei kokonsa tai voimiensa puolesta vielä riitä, ja puhisee, kiukkuaa, hermostuu.
  2. Äiti kiitää paikalle, katselee hetken sivusta ja kyselee, saisiko auttaa. Pöpöläinen räjähtää kiukkuitkuun.
  3. Huudon jatkuessa Äiti hätääntyy ja tekee  sen kohtalokkaan virheen: yrittää auttaa eli tehdä sen mitä lapsi oli tekemässä: nostaa korkealle tuolille, painaa liian korkealla oven pielessä olevaa valokatkaisinta, selvittää jumisykkyrällä olevat johdot, what ever.
  4. Kiukkuitkun määrä nousee välittömästi potenssiin kaksi.  Lapsi heittäytyy naamalleen lattialle/hankeen/hiekoitetulle pihatielle/ ja HAKKAA PÄÄTÄÄN alustaan.
  5. Äiti tajuaa tehneensä tyhmästi, ja yrittää palauttaa tilanteen rauhalliseksi peruuttamalla edellisen kohtalokkaan virheensä. Mikään ei enää tee tehtyä tekemättömäksi, saa lasta rauhoittumaan eikä lopeta korvia huumaavaa kiukkua.

Ja mikä sitten auttaa?

Sitäpä ei taidettu Kaksplussassa kertoa. Mitään viisastenkiveä en ole löytänyt. Ensin otetaan syliin, mutta siitä ei yleensä ole apua.  Sitten  yritetetään olla niin kuin huomattaisi moista näytöstä. Ei auta. Sitten yritetään tarjoilla jotakin muuta ajateltavaa, uutta tekemistä, syrjässä ollutta lelua, laulunpätkää tai ikkunasta kaksi tuntia sitten vilahtanutta mustaa kissaa. Saattaa auttaa, joskus tosin vain hetkeksi. Hätätilassa, kuten ihmisten ilmoilla bussissa, Pöpöläisen ajatuksia harhautetaan muumikeksillä ( eli siis tehdään toinen kohtalokas virhe, suorastaan palkitaan huonosta käytöksestä).

Kenttätutkimukseni jatkuvat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: