Tarpeellisuudesta

Matkani aikana mietin tuota usein kuulemaani keskustelua vanhempien tarpeellisuudesta pienelle lapselle ja vanhempien poissaolon vahingollisuudesta. Mikäpä voisi olla pienen lapsen vanhempien hoitovastuussa ja kasvatustehtävässä tärkeämpää, kuin varmistaa, että lapsi voi luoda vahvan kiintymyssuhteen vanhempiinsa ja ammentaa tästä suhteesta kaikkiin elämänsä ihmissuhteisiin loppuelämänsä ajan.

Minut ainakin yllätti, miten rationalisesti Pöpöläinen osasi käsitellä poissaoloani.  Pöpöläinen kyllä ikävöi, näytti ikäväänsä ja protestoi, kyseli, imeskeli peukaloaan, lakkasi käymästä potalla, viihtyi tavallista enemmän sylissä, katseli valokuvia, hipelöi vaatteitani, mutta jaksoi silti uskoa, että äiti kyllä tulee. Miehen antamat selitykset siitä, että äiti on tänäänkin poissa, mutta tulee kyllä yhtenä päivänä monen päivän päästä, kelpasivat lapselle. Itse nimittäin olin huolissani, että jossain vaiheessa lapsi lakkaisisi uskomasta ja rupeaisi vain hokemaan ”Äiti ei oo, äiti ei tuu”.

Mutta nyt, vaikka kotiin paluustani on jo viikkoja, huomaan, että pienen mieleen on jäänyt pelkoja. Joka aamu Pöpöläinen herää äitiä itkien. Ja vain pääsy äidin kainaloon antaa mahdollisuuden jatkaa unia vielä hetken verran. Lapsi taitaa yhä muistaa, että sinä yhtenä aamuna äitiä ei enää ollutkaan… Ja eilen, kun keittiöömme ilmestyi vieraaksemme tulleen kaverimme matkalaukkuja, Pöpöläinen takertui minuun ja alkoi itkemään hysteerisesti, että äiti ei saa mennä. Matkalaukuista taisi siis tulvahtaa mieleen jotakin poissaolooni liittynyttä. Onneksi jokapäiväinen arkirytmimme saa rullata rauhassa, voin lähteä aamulla rauhassa töihin ja illalla minua vastaanottaa iloinen pikkupoika.

Moni lapsi kuitenkin joutuu elämään ikävänsä kanssa paljon pidempään. Ajattelin matkallani niitä perheitä, joissa erotaan ja joissa lapsi joutuu elämään pitkiä aikoja ilman yhteyttä kodista poismuuttaneeseen vanhempaan. Monesti erotessa jaksetaan mainita, että kannattaa erota nyt, kun lapset ovat  niin pieniä ”etteivät ne siitä mitään muista”. Pienen lapsen ikävä näyttää kuitenkin aivan yhtä todellista ja kouriintuntuvaa kuin hieman vanhemmankin, vaikkapa kouluikäisen lapsen. Keinoja sen ilmaisemiseen on vain vähemmän. Ja sitä voidaan tulkita virheellisesti lapsen joustavuutena ja sopeutumisena muuttuviin olosuhteisiin. Perheen arjen muuttumisella ja toisen vanhemman ikävöimisellä on vaikutuksella ihan pieniinkin lapsiin.

Mutta jotain hyvääkin poissaolostani seurasi. Miten monta kertaa olenkaan kismitellyt, kun lapselle ei jossakin tietyssä tilanteessa kuten heräämisen jälkeen, vieraassa kyläpaikassa tms. kelpaa muu kuin minun sylini tai seurani. Kun pieni putoaa sohvalta ja kolauttaa päänsä, ei kenenkään muun lohdutus vie kipua pois. Vaikka isä seisoisi vieressä syli valmiiksi avoimena ja valmiina kaappaamaan pienen itkua tihruttavan pojan syliinsä, lapsi juoksee huoneen poikki minun käsivarsilleni.

Mutta nyt, matkani jälkeen olemme vihdoinkin päässeet vanhempina tasa-arvoisempaan asiaan. Illalla, kun käymme nukkumaan, Pöpöläinen silittää isin tyynyä ja kyselee, missä isi? Vielä olen kuitenkin kelvannut unilaulun laulajaksi.

2 responses to this post.

  1. Juuri näitä kysymyksiä minäkin olen välillä miettinyt. Kun mies jäi kotiin lapsen kanssa, olikin yhtäkkiä välillä niin että vain isän syli kelpasi tai isän kanssa haluttiin leikkiä. Vaikka se väliin vähän kirpaisi, niin onhan aivan ihanaa, että lapsella on kaksi vanhempaa, joihin lapsi voi turvata tasa-arvoisesti. Siksikin kannatan niin lämpimästi isyysvapaita.

    Aika hurjaa tuo, miten tosiaan pienen mieleen näyttää jääneen, että yhtenä päivänä äiti ei ollutkaan kotona. Että miten lapset todellisuudessa selviävät eroista, vai selviävätkö? Toisaalta eihän sekään tunnu oikealta, että vanhemmat ovat yhdessä ainoastaan lapsen takia?

    Vastaus

  2. Olisikohan lukijoiden joukossa joku, joka osaisi ja haluaisi kertoa, millaista on ollut elämä pienen lapsen (jotain alle 3 v…) kanssa erotilanteessa. Miten lapsi on reagoinut toisen vanhemman poismuuttoon ja näyttänyt ikäväänsä?

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: