Työstä ja sen jakamisesta

Toissakirjoituksessani on ituja tälle postaukselle. Myös Sari Sarkomaan ero opetusministerin tehtävästään liittynee teemaan.

Hieman yli vuoden ajan olen yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä yhdistää työn ja kodin, jossa odottaa väsynyt mies ja huomion- ja hoivantarpeinen pikkulapsi. Jotenkin tästä on selvitty. Suurin kiitos menee ammattimaisesti rooliaan hoitaneelle miehelle. Veikkaan, että hän on ollut vähintään yhtä lujilla kuin minäkin, vaikkei siitä ääntä pidäkään. Joskus aina intoudun valittelemaan väsymystäni tai vähäistä omaa aikaani ja saatamme hetken aikaa sanailla kilpaa siitä, kummalla oikeastaan on haastavampaa yhdistellä arkea ja omia toiveitaan sen kulusta. Äkkiseltään ajatellen se olen minä, jolla ei ole omaa aikaa: olen aina joko töissä tai sitten kotona lapsen kanssa. Mihinkään omaan harrastukseen  en enää ehdi jokasunnuntaisen parituntisen espanjanopiskelun lisäksi. Arkiaamuisin lähden kotoa kahdeksalta ja olen kotona vasta viideltä tai puoli kuudelta. Eipä tule mieleenkään lähteä enää sen jälkeen kuntosalille tai elokuviin. Mitä sitten teenkin, lapsi on siinä aina mukana: kaupassa, ulkoilemassa tai kavereiden luona.  Eikä aina ole kyse edes kotoa lähtemisestä, moni pienikin asia jää tekemättä ajanpuutteen tai sopivan tilaisuuden puutteen takia: Jos haluan puhua jonkun kanssa puhelimessa, se on parasta tehdä kotimatkalla, vaikka joku siitä junassa tai bussissa häiriintyisikin. Työpäivän aikana sitä ei ehdi, ja kotona Pöpöläinen ei sitä suvaitse.

Mutta sitten. Kyllähän tässä suurimmaksi osaksi minun ja minun töideni aikataulujen ehdoilla mennään. Viime viikolla olin kolmena iltana vähintään seitsemään asti töissä – ja vain yhtenä niistä saimme lapsenvahdin auttamaan miestä pitkien päivien teosssa. Kiitos työaikajärjestelyjeni, voin toki ottaa sisään tehdyt ylimääräiset tunnit vapaina heti kun kalenterista vapaata löytyy – mutta joskus silti huomaan toivovani, että olisin töissä HK:n makkaranpakkaushihnalla, jossa voisin tipauttaa hanskat heti kun tehtaan pilli huutaa ja olla vapaa työhuolista seuraavaan työvuoroon saakka.

Moneen otteeseen olen toivonut, että meillä olisi nykyistä enemmän tukiverkkoja ympärillämme. Kadehdin niitä, jotka voivat sujauttaa lapsensa vanhemmilleen hoitoon alle sadan kilometrin ajomatkan päähän. Meidän lastenhoitoringissämme on tasan yksi henkilö, miehen sisko. Hänellä lapsettomana ihmisenä on toistaiseksi ollut ihailtavan paljon aikaa meidän auttamisellemme. Olemme saaneet hänet avuksemme vähintään kerran-pari kuukaudessa.

Kun Pöpöläinen ilmoitti tulostaan, sovimme että äitiyslomani jälkeen minä palaisin työhöni vakauttamaan ammattiosaamistani ja juurruttamaan itseäni työyhteisöön ja unelmaduuniini, jossa olin tuolloin määräaikaisella sopimuksella. Äitiyslomani aikana tehtäväni vakinaistettiin. Palasin työhön Pöpöläisen ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen. Samaan aikaan mieheni jäi kasvatusalan tehtävästään vuoden mittaiselle vuorotteluvapaalle – työhönsä ja työyhteisöönsä lopen uupuneena.  Kuluneen vuoden aikana minä olen saanut tehdä töitä ja Mies miettiä sitä, mitä tulevaisuudelta haluaa. Olemme sopineet,  että jatkamme toistaiseksi siten, että Mies hoitaa Pöpöläistä kotona päivätöinään. Lapsen hoidon ohessa hän opiskelee pari viikonloppua kuukaudessa ja saa näin eväitä uusiin työhaasteisiin.

Päiväkodeista, infektiokierteistä, aikaisista aamuista ja lapsenhakuvuorojen riidoista emme siis joudu vielä osallisiksi vähään aikaan. Olemme monella tavalla onnekkaita, eikä kaikilla ole mahdollisuuksia tähänkään ratkaisuun mitä pystymme tällä hetkellä toteuttamaan. Silti toivoisin, että arkemme voisi jollakin tavalla vielä helpottua. Unelmoin, että voisin jossain vaiheessa siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon eli 80 % työhön. Tässä vaiheessa, kun elämme vain minun tuloillani ja kotihoidontuella se tosin merkitsisi niin suurta tulojen pudotusta, ettei siihen ole rahkeita. Jatkanemme siis kuten ennenkin.

Miten sinä jaat aikasi työn ja lastenhoidon kesken?

6 responses to this post.

  1. Posted by Iina on 17/12/2008 at 11.51

    Miulla ei vielä ole kummoisempaa tasapainoilemista. Helmikuussa mie palaan takaisin kouluun ja Nea menee hoitoon, hieman jo jännittää että missä välissä sitä ehtii tehdä läksyt, hoitaa kodin ja tehdä ruoan, leikkiä Nean kanssa, olla yhdessä miehen kanssa, puhumattakaan siitä omasta ajasta…

    Vastaus

  2. Aivan Iina, onhan tämä tilanne edessä opiskelevillakin! En ollut ajatellutkaan…. Ja opintojen kanssahan on tunnetusti kovasti luentojen ym. lisäksi vielä iltatöitä, kirjoittamistehtäviä, tenttiin lukemista ym… Hommaa kellon ympäri!

    Vastaus

  3. Posted by Satsuli on 17/12/2008 at 19.44

    Poikani (1,5v)on ryhmäperhepäivähoidossa 3 päivää viikosta ja 2 päivää mummulla joten siinä mielessä meillä on otettu ”kevyt” alku hoitopäiviin. Arki-iltaisin ehdimme nähdä häntä muutaman tunnin ennen nukkumaanmenoa (nukahtaa n. klo 19) joten viikonloput ovat aikaa jota en käytä mihinkään muuhun kuin pojan kanssa olemiseen.
    Toistaiseksi ei ole mahdollisuutta työn eikä rahatilanteen vuoksi jäädä hoitovapaalle tai tehdä lyhennettyä työviikkoa. Onneksi on pojalle rakas mummu!

    Vastaus

  4. Arki-iltojen tunnit tuntuvat valuvan käsistä hurjaa vauhtia… teillä varmaan tuon aikaisen nukkumaanmenon ansiosta on sitten yhteistä aikaa keskenänne, muistakaa nauttia siitä! Meillä Pöpöläinen nukahtaa vasta puoli kymmenen aikaan, joskus vasta kymmeneltä. Sen jälkeen on vain oma hampaidenpesu mielessä.

    Vastaus

  5. Posted by elsene on 26/12/2008 at 20.28

    Olemme mieheni kanssa molemmat osittaisella hoitovapaalla, eli teemme lyhennettyä viikkoa. Suosittelen kaikille, jos vain mahdollisuus löytyy. Tästä hyötyvät kaikki (paitsi verottaja). Oma Pöpöläinen on päiväkodissa vain kolmesti viikossa (ja silloinkin lyhyitä päiviä), mieskin osallistuu täysipainoisesti lapsen hoitoon ja minullekin jää hieman omaa aikaa niinä päivinä kun en ole töissä. Edellyttäen tosin, että Pöpöläiseni nukkuu päiväunet 😉

    Mitään harrastusta en voi aloittaa, koska mieheni tekee epäsäännöllistä vuorotyötä. Mielelläni lukisin ranskaa tai kävisin ratsastamassa… No, sitten kun Pöpöläiseni on isompi!!

    Vastaus

  6. Elsene, järjestelmänne kuulostaa hyvälle. Tuota meilläkin voitaisiin kokeilla jossain vaiheessa, kun miehen opintovapaa loppuu ja edessä on paluu työelämään. Teettekö kummatkin 80 % työviikkoa?

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: