Arjen estetiikkaa

Meillähän nämä syömisasiat eivät ole vieläkään siitä yksinkertaisimmasta päästä.

Eräänä aamuna tyhjentelin jääkaapista edellispäivän nuudeleita kompostiastiaamme. Hetken päästä näin Pöpöläisen dyykkaavaan kompostia. Eikös vaan vilpertti ehtinyt kahmaista sieltä pari kourallista ”valkoisia matoja” suuhunsa.

Illalla töistä tullessani sain kuulla, että päivä oli jatkunut samaan malliin. Kohta lapsi oli tavattu vessasta juomasta potastaan. Ei nyt sitä p:aa itseään, vaan oli tiristänyt vessan pikkusuihkusta vettä pottaan ja joi sitä.

Seuraavana päivänä puistossa lapsi hihkui ilosta nähdessään, kuinka saman ikäisellä kolleegalla valui vihreää räkää nenästä. Nam nam, sanoi Pöpöläinen ja osoitti räkätappia.

Tässä pari päivää sitten yritimme saada lapsosta syömään iltapuuroaan. Väsykierroksilla käyvä Pöpöläinen ei olisi enää millään jaksanut keskittyä paikallaan istumiseen. Mies sanoi tietävänsä keinon, millä puuro saataisiin alas, ja katsoi hieman kysyvällä ilmeellä. Arvasin odottaa jotakin tavallisesta poikkeavaa syöttövälinettä. Mies haki kaapista ruiskun. Ja laittoi siihen – vettä.

Kun ruiskulla tirautti vettä Pöpöläisen suuhun, leikistä ihastunut lapsi hyväksyi pari seuraavaa lusikkaa puuroa vastaanpanematta. Kätevää, mutta meni hieman sille lääräys-osastolle, jota olen yrittänyt pitää ruokapöydästä poissa.

Eilen illalla olin sitten yksin syöttämässä iltapuuroa väsymyksestä itkevälle lapselle. Kun mikään muu ei tilanteen tunnelmaa tahtonut parantaa, muistin ruiskun. Ja tällä kertaa, todellakin, ruisku täytettiin puurolla. Iltapuuro katosi ennätysvauhtia, ja kummankin mieli pysyi paremmalla puolella.

Mainokset

3 responses to this post.

  1. Posted by Iina on 24/10/2008 at 14.27

    Neallakin on aina syöttötuolin pöytä täynnä ties mitä purnukoita ja leluja että ruoka maittaa… Ei se varmaan kovin fiksua ole opettaa toista siihen että aina on jokin lelu syömisessä mukana mutta kun ruoka ei vaan muuten maistu! :/

    Mutta hyvä idea kyllä tuo ruisku 😀 Saattaapi päätyä käyttöön meilläkin 🙂

    Vastaus

  2. Posted by A:n äiti on 25/10/2008 at 20.27

    Äidin ja isän luovuutta parhaimmillaan 🙂

    Vastaus

  3. Posted by Elina on 27/10/2008 at 12.41

    Hihii, ihanaa, hullunkurista luovuutta.
    Minä kuvittelin, silloin kun olin vielä raskaana, että meillä ei sitten syömistä yhdistetä leikkiin. Toisin kävi (kuten monien muidenkin raskausajan lastenkasvatuksellisten periaatteiden kanssa) Kyllä me menemme tasan tarkkaan siitä mistä aita on matalin. Meillä avokeittiöstä näkyy suoraan olohuoneen telkkarille, joten tyttö katselee televisiota samalla kun syödään. ja vain yksi tietty lastenohjelma kelpaa. Huoh. Onneksi muualla kuin kotona ollessa syöminen onnistuu ilman televisiota.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: