Isot Pahat

On se niin lutuinen tuo meidän pieni. Niin sympaattinen. Ystävällinen. Huomioi ihanasti muut lapset, kiikuttaa puistossakin toisille leluja. Jos joku jossain itkee, keskeyttää leikkinsä ja kuikuilee huolestuneena sinne suuntaan. Katsoo kysyvästi minuun, että huolehtiiko kukaan tuosta toisesta.

Mutta sitten. Tulee Iso Paha. Ehkä kaksivuotias tai jo kolmevuotias. Ottaa lelun kädestä. Työntää rajusti leikkiaitauksen reunaa vasten. Liukumäen huipulla yrittää tönäistä mäkeen. Äitinsä ei näe, kääntää katseensa vasta kun kuulee että kiellän hänen lastaan ja vaadin lopettamaan hakkaamisen. Kiljahtaa lapselleen, uhkaa että leikit loppuvat tähän: Jos et heti lopeta, me lähdemme heti kotiin.  Mutta eiväthän he mene.

Äiti pahoittelee. Onhan sieltä tarhastakin tullut jotakin sellaista, että tönitään muita. Mutta sellaista se on, joku aina tönii. Jää se tämä meidänkin lapsi isompien tönimäksi. Paska valuu alaspäin, tiedäthän.

Kiukuttaa. Ei se noin voi mennä. Yritän kuitenkin ajatella, että pian kai olen itsekin tuon äidin tilalla. Kotiin päästyäni tiedän: en ole. Meidän lapsi on niin lutuinen, ettei siitä tule Isoa Pahaa edes isona.

Eihän?

5 responses to this post.

  1. Posted by Nimetön on 11/10/2008 at 18.49

    Odotapas sitä kaksivuotiaan tyhjäpään uhmaa…

    Vastaus

  2. Posted by Jane on 12/10/2008 at 14.30

    Niin minäkin luulin meidän pöpöliinistä 🙂 Kunnes hän muiden mallista oppineena tönäisi toisen lapsen kumoon, vei lelun kädestä, etuili liukumäessä, ja irvisti omalla huvittavalla tavallaan.. Ei naurata äitiä ei.

    Vastaus

  3. No hyvä, että äiti sentään pahoittelee. On niitäkin vanhempia, joiden mielestä lapsensa eivät koskaan tee mitään väärin. Eikä missään nimessä ole muiden asia puuttua heidän lastensa tekemisiin eikä ainakan käskeä ja torua, hyvänen aika, heidän kullannuppujaan!! Yritä siinä sitten kasvattaa omaasi.. Ja millaisia näistä lapsista sitten tulee vielä isompana…?

    Vastaus

  4. […] Jump to Comments Olenpa miettinyt tänään kasvatusta. Äitiyspakkauksessa kirjoitettiin Isoista Pahoista ja mainittiin tyyppiesimerkki siitä kasvatuksellisesta sudenkuopasta jonka (ainakin) haluaisin […]

    Vastaus

  5. Posted by Minna on 15/10/2008 at 9.59

    Meidänkin poika on tähän asti ollut herttainen muita lapsia kohtaan. Nyt kun on kohta 2 vuotta mittarissa, on poika oppinut lyömään. Ei kovaa, mutta kuitenkin. Todella ikävä tapa!Puistossa saa silmä kovana tarkkailla ettei lapsukainen käy muksauttamassa pienempiään tai isompiaankaan.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: