Valintoja

Tuttavajoukossani on monta perhettä, jotka ovat joko saaneet adoptiolapsen, jonottavat jo monennetta vuotta tai vasta harkitsevat adoptioon ryhtymistä.

Monesti mietin, miten lujille vanhemmat joutuvat adoptioprosessin sisältämien valintojen myötä.

Yksi näistä on adoptiomaan valinta. Valittavana ei ole vain lapsen kulttuuritausta, vaan se, minkä ikäisestä, millaisella taustalla varustetusta ja miten terveestä tai sairaasta lapsesta saattaa olla kyse. Ja tietenkin myös siitä, miten kauan jonon eteneminen vie.

Ulkomailta adoptoitaessa lapsi on useimmiten vähintään parivuotias perheeseen tullessaan. Mitä vanhemmaksi lapsi on ehtinyt, sitä enemmän hänellä saattaa olla takanaan vaikeita kokemuksia vaihtelevista perheoloista, lastenkodeista ja muista laitoksista. Se voi tarkoittaa takkuista alkutaivalta yhdessä, fyysisiä ja jopa psyykkisiä sairauksia vielä vuosikymmeneksi.

Ylipäätänsä koko ulkomainen adoptio – onko se adoption ylevin laji, ja olisiko kaikkein tärkeintä adoptoida kaikkein köyhimpien maiden sairaita lapsia – voiko ajatella, että juuri he eniten tarvitsisivat suomalaisia vanhempia, jotka voivat tarjota rakkauden lisäksi myös mahdollisesti tarvittavan hoidon ja terapian?

Uskaltaako tuollaisen ajatuksen jälkeen koskaan myöntää, että kaikkein eniten haluaisi ihan pienen ja suomalaisen näköisen lapsen, joka ei olisi joutunut kokemaan kovia ja joka ei joutuisi erivärisen ihonsa takia kiusatuksi koulussa?

Tai, jos valitsee kotimaisen adoption, niin mitä tehdä, jos kysytäänkin, haluaako ottaa vastaan FAS-/FAE-lapsen, joka on vammautunut raskauden aikaisen alkoholinkäytön seurauksena? Lapsi, joka on joutunut äitinsä pahoinpitelemäksi – saako häntä hylätä? Entä jos häntä ei kukaan ottaisi, mitä hänelle sitten tapahtuisi? Saako itsekkäästi toivoa, että haluan sellaisen lapsen, joka on mahdollisimman terve?

Miten kukaan voi koskaan pystyä päättämään, mitä vastata tällaisiin kysymyksiin?

Minunkin elämässäni oli vaihe, jolloin olin kiinnostunut kansainvälisestä adoptiosta. Seurattuani näitä lähellä olleita adoptioprosesseja en enää ole niinkään varma adoption mielekkyydestä oman perheeni kohdalla. Olen onnellinen niiden perheiden puolesta, jotka ovat adoptioon ryhtyneet ja lapsensa saaneet, mutta luulen, että minulla ei olisi näiden kysymysten jälkeen vastauksia.

3 responses to this post.

  1. Posted by Minna on 26/09/2008 at 15.11

    Nostat tosiaan esiin hyviä pointteja! Enpä ole osannut ajatellakaan minkälaisten kysymysten parissa adoptiovanhemmat joutuvat painimaan.

    Vastaus

  2. Posted by mamma on 30/09/2008 at 18.31

    hei,
    ja höpö höpö. On totta, että adoptiolapsilla on hieman suurempi riski esim. masennuksiin, koska heillä on takanaan useimmiten ainakin yksi hylkääminen jne. Tässä suhteessa heitä voi verrata sota-aikana sotalapsiksi lähetetyillä. Toisin sanoen jos biolapsista yksi kymmenestä sairasuu masennukseen adoptiolapsista ehkä yksi kahdeksasta eli valtaosalle ei tule mitään ongelmia myöhemmässä elämässä. Elämä kantaa ja varhaien lapsuuden traumoja voi korjata.
    Terkuin jo ison kahden adolapsen äiti

    Vastaus

  3. Posted by mama on 08/10/2008 at 13.57

    omana kokemuksenani adoptioäitinä voin kertoa, että adoptiolapsen varhaislapsuuden turvattomuutta ja hylkäämisen kokemuksia todellakin voi paikata! Lastenpsykiatritkin ovat nykyään samaa mieltä.ennen ajateltiin, että 0-3-ikään mennessä koettu suunnilleen määräisi koko loppuelämän.
    Mutta en kannusta ketään adoptioon, joka ei ole valmis antamaan lapselleen hänen tarvitsemaansa, usein pitkäänkin kestävää jatkuvaa huomiota ja turvaa, syliä ja aikaa.
    ministeri suvi lindenin kaltaisten ratkaisujen pohtijat – älkää ryhtykö adoptioäideiksi! lapsi todellakin muuttaa elämää, ja niin pitääkin!
    2-vuotiaana saamani tytär tarvitsi aluksi – tietysti! – mega-annoksen syliä ja jatkuvaa läsnäoloa. nyt ekaluokkalainen tyttö on niin kaikkea sitä hyvää ja ihanaa, mitä lapselleen toivoo; tasapainoinen, sosiaalinen ja aktiivinen leikkijä ja oppija, pianon, baletin, ja kuvataiteen innokas harrastaja 🙂

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: