Tervetuloa tahto

Houston, we have a problem. Tai ainakin haaste.

Pöpöläinen, eilen vielä vauva. Tänään omatahtoinen taapero. Muutama viikko sitten panin ensi kertaa merkille, kuinka Pöpöläinen osasi käyttää ei-sanaa oman tahtonsa ilmaisemiseen. Ei, tänne ette saa tulla. Minä haluan leikkiä täällä yksin. Ei, en ota enää. Ei, ei ei puuroa! Ei, mene pois.

Kaikkea tätä voi yhdellä sanalla sanoa. Tuolloin olin hyvilläni siitä, että pieni poikamme on kasvanut taas pykälän verran ja osaa jo komennella meitä.

Mutta…. nyt lomani aikana Pöpöläisen oma tahto yhdistettynä alati läsnäolevaan maitobaariin on aiheuttanut räjähdysherkän tilanteen. Olen imettänyt Pöpöläistä tähän saakka osittain kai hyvityksenä siitä, että olen niin paljon poissa päivisin. Pidin imettämistä lahjana lapselle, joka ei saa äitinsä syliä joka käänteessä. Ja mikäs siinä, silloin kun imuttelu on pysynyt osana aamu- ja iltaseremonioita. Mutta nyt ne äidin ihanat roikkutissit ovat saatavilla aamulla, aamupäivällä, keskipäivällä, ennen unia, heti unien jälkeen, illansuussa, ennen unia, yöllä… Kaiken aikaa. Niitä lutkutellaan tyytyväisenä varttitunti toista, sitten varttitunti toista. Ja senkin jälkeen, jos yritän saada pienen nahkiaisen pois rinnalta ennen hänen omaa päätöstään, ollaan loukkaantuneita. Moinen syöminen tuhoaa täysin ruokarytmimme ja sitä myöten unirytmimme. Yöunet ovat taas pätkittäisiä. Onhan se äidinmaito niin ihanaa herkkua, että sitä kannattaa herätä pyytämään vaikka ei sitä saisikaan. Viime yönäkin kävimme kolme kamppailua aiheen tiimoilla. Pisin niistä kesti tunnin.

Kun pientä tahtoihmistä yrittää saada unohtamaan aivoituksiin nousseen tissikuumeen, niin siitä seuraa kohtaus: hyeenamaista HUUTOA, thainyrkkeilijämäistä POTKIMISTA, klassista LYÖMISTÄ, kaikenlaista RAIVOA, jäykäksi/lötköksi valahtamista, pään lattiaan hakkaamista. Junassa. Puistossa. Kotona. Ihmisten ilmoilla tai vain ihan kahdestaan. Ja kun kohtaus ei tahdo mennä millään ohitse, vaan jatkuu ja jatkuu, ehkä laimenee hetkeksi alkaakseen sitten taas uudelleen. Äitiä ahdistaa, ketuttaa, hävettää, tympäisee, huolestuttaa, ahdistaa, ketuttaa, hävettää, hävettää, hävettää. Ai niin, ja hävettää.

Oijoivoi joi oi.

Tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa: tissittely on tullut loppuunsa. Nyt alkaa vieroitus. Hyvät neuvot ovat tarpeen!

9 responses to this post.

  1. Voi teitä. Ei kyllä kateeksi käy.. mulla ei oikein ole neuvoja edes. Kyllä kai tuo viimeistään loppuu kun menet takaisin töihin… Vieroitukseen, onko se vaan laitettava kerrasta poikki, kova kovaa vastaan.. ottaako pöpöläinen pullosta muuten?

    Vastaus

  2. Pullosta meillä juodaan vaan vettä. Maitoallergian takia emme ole juoneet tavallista maitoa ollenkaan. Soijakorvikkeisiin olemme totutelleet vain puuroon yhdistettynä, emme pullosta juotuna ollenkaan. Kai pitäisi.

    Vastaus

  3. Posted by minni on 13/07/2008 at 16.12

    Mä taas sanoisin omaan ja lukuisten muidenkin äitien kokemuksiin vedoten, että ei nimenomaan mitään kovaa vieroituskoulua, vaan ovelaa äidintahtisuutta… Ja asian pohtimista, asiasta keskustelemista, erilaisiin tapoihin tutustumista, että se (täysin turha) hävetys häipyy. Koska mitään häpeämistähän tilanteessa ei ole. Lapsi haluaa sitä mikä tekee hänelle hyvää ja mitä on nyt poikkeuksellisesti koko ajan saatavilla. Rinta tuo turvaa, lohtua, läheisyyttä, suo terveellistä ja samalla herkkua välipalaa ja kesällä myös maistuvaa janojuomaa. Kuka nyt ei sellaista haluaisi?

    Kun et taas olekaan maitobaareinesi koko ajan saatavilla, lapsesi todennäköisesti sopeutuu siihenkin tilanteeseen ja imetyskerrat vähenevät itsestään. Niitä voi yrittää vähentää pikkuhiljaa, samoin niiden kestoja. Huomion kiinnittäminen toisaalle toimii useimmilla. Kun päivät ovat täynnä ohjelmaa, rinnalla ei ole aikaa olla.

    Toivottavasti löydätte sekä äiti että lasta tyydyttävän sopuratkaisun!

    Vastaus

  4. Posted by nande on 13/07/2008 at 19.07

    Heipä taas!
    Meilläkin ryöstääntyi imeminen hallinnasta jossain vaiheessa kun poika oli täyttänyt vuoden. Kokoajan olisi pitänyt saada tissiä eikä todellakaan nälkään vaan muuten vaan siinä leikkien lomassa. Ja imetyskertoja oli ainakin 2 tunnissa…

    Minä vaan tiukasti päätin, ettei tissiä saa enää kuin unien jälkeen. Se näytti olevan pojalle tärkein juttu saada lupsutella silmät auki. Kaikki muut kyselyt vaan harhautin milloin milläkin. Pillijuomilla, leluilla, leipäpaloilla eli käytin ns lahjontaa 🙂 Meillä se toimi ja viikon jälkeen poika ei enää tisua kysellyt. Hyvin sopeutui siihen että imetyskerrat vähennettiin kahteen.

    Tässäkin asiassa lapset ovat yksilöitä. Tärkeintä kuitenkin varmaan vaan olla mahdollisimman johdonmukainen. Jos lopetat kokonaan niin sitten lopetat kokonaan. Jos annat silloin tällöin, mieti, mitkä ne tilanteet ovat. Ja pidät niistä kiinni.

    Stemppiä!!!

    Vastaus

  5. Teilläkin ollaan tahtopoikia. Sama täällä ja ikää vasta 3 kk. Ollaan varmaankin samassa tilanteessa sitten myöhemmin. Seuraan mielenkiinnolla ratkaisua asiaan..

    Vastaus

  6. Johdonmukaisuus… miten vaikea asia. Mutta parhaani olen nyt yrittänyt, ja tulostakin on tullut. Kts. yllä.

    Vastaus

  7. Posted by Sissi on 19/07/2008 at 21.03

    Moi!
    Meidän jamppa,11½ kk, vierotti itse itsensä päivätissistä, kun tuli kipeäksi. Yöllä imetin ”päivävieroituksen” jälkeen pari kolme viikkoa. Sitten tuli mitta täyteen, kun päivisin läträsin korvikkeita ja öisin imetin, joten päätimme vierottaa myös yötissistä. Olin 2 yötä poissa kotoa, ensimmäisen yön hoiti isä ja toisen mummo.
    Kumpanakin yönä poika oli valvonut tunnin, muttei ollut pahemmin itkenyt tai ollut vailla mitään. Eli tisuttelu oli vain tapaa ja huvittelua. Päivällä ei edelleenkään ollut mitään vailla. Nyt, noin kuukausi imetyksen loppumisesta olemme nukkuneet ensimmäistä kertaa kokonaisen yön ilman herätyksiä! VOIMIA JA JOHDONMUKAISUUTTA!

    Vastaus

  8. Sissi: onneksi olkoon! Kyllä vielä meilläkin…

    Vastaus

  9. […] vähentäminen oli melkoisen pitkän hivuttamisen takana. Kesälomalla  heinäkuussa sain hepulin, kun lapsi kävi rinnalla yhtä mittaa. Pystybaariin laitettiin aikarajoitukset, eli […]

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: