Pienen kanssa matkustamisen huomioita

Turvaistuin

* lentokoneessa

Pöpöläisemme on jo liian iso ja menevä sullottavaksi lennon ajaksi ns. baby basketiin, jollaisia voi joillakin lennoilla etukäteen tilata vauvoille. Sain kuitenkin idean kysyä lähtöselvityksessä, josko koneesta löytyisi niin paljon tilaa, että saisimme viereemme tyhjän paikan, johon voisimme kiinnittää turvaistuimen ja antaa Pöpöläisen matkustaa siinä. Koska matkustimme päivälennoilla, tyhjää tilaa oli mennen tullen yllin kyllin ja saimme turvaistuimelle oman paikan. Tämä osoittautui napakymppiratkaisuksi: Pöpöläinen matkusti tyytyväisenä omassa tutussa istuimessaan, rauhallisena kuin viilipytty, nähtävästi ymmärtäen, että tämä on hänen oma paikkansa, jossa istutaan rauhallisesti. Olin etukäteen pelännyt, miten lentomatkat menisivät, jos joutuisimme pitelemään poikaa sylissä: veikkaanpa että se olisi ollut pitemmän päälle todella vaikeaa. Sylissä kun Pöpöläinen kiermustelee, vääntelehtii, haluaa seisomaan, haluaa kävelemään, haluaa taputtaa edessä istuvan päälakea, kurkistaa penkkien välistä takariville.

* autossa

Meille oli selvää, että ottaisimme Pöpöläiselle turvakaukalon mukaan tälle matkalle. Olisimme voineet vuokrata turvaistuimen myös paikan päältä, mutta halusimme ottaa oman istuimen mukaan lentokonetta varten. Hänen vauva-aikojensa turvakaukalo ei ole jäänyt vieläkään liian pieneksi, joten jätimme isomman
turvaistuimen mukaan ja reissasimme kevyemmällä turvakaukalolla. Turvakaukaloa tarvittiin lomalla tehtäviä pitempiä automatkoja varten. Jäin kuitenkin miettimään, miten muut vanhemmat tekevät, jos lomaan liittyy useita pieniä taksimatkoja kaupungilla, käykö sitten niin, ettei turvakaukaloa tule raahattua mukana, koska sille ei ole kaupungilla säilytyspaikkaa? Kätevää olisi, jos käyttäisi sellaisia rattaita, joissa kaukalo voidaan integroida runkoon. Mutta kun lapsi kasvaa, ei hän enää sovi kaukaloon ja tarvitsee oikean turvaistuimen? Miten perhe sitten matkustaa turvallisesti vilkkaassa kaupunkiliikenteessä?

Miten saada lapsi jaksamaan

Otimme mukaan runsaan varaston herkkuja: maissinaksuja, muumikeksejä, rusinoita, joilla tsemppasimme pientä matkalaistamme lentokoneessa, tungoksessa, jonoissa ja muissa tylsissä tilanteissa. Ostimme matkaa varten myös pari uutta kiinnostavaa lelua sekä hiljoonabiljoona läppää sisältävän läppäkirjan, jonka kanssa puuhatessa saatiin aina kulumaan tovi jos toinenkin. Kaikessa auttoi se, että aikuisia oli mukana useita, jolloin aina joku jaksoi/ehti/saattoi ottaa väsyneen lapsosen erikoishuomaansa.

Ruokapurkit, vesipullo, vaipat, käsipyyhkeet

Nämä olivat ne arkielämän tärkeät, joita ei saanut unohtaa majapaikkaan. Roudasimme kilokaupalla Pilttejä mukanamme, jotta nirsoksikin välillä heittäytyvä lapsemme saisi varmasti hänelle kelpaavaa ruokaa. Hätävarjelun liiottelua ehkä, mutta kun yritimme ruokkia Pöpöläistä myös paikallisilla oikeilla aikuisten
ruoilla, menestys oli varsin laihaa.

Aurinkosuojat

Pienelle oma aurinkorasvansa, jota laitettiin ahkeraan. Mutta miten saada lapsi hyväksymään päähänsä lippahattu tai mikä vielä kauhempaa, aurinkolasit? Pöpöläinen nakkasi ne kymmenessä sekunnissa rattaista ulos. Tyydyimme vain vetämään rattaiden kuomua syvempään niin, että suurin osa auringon säteistä ei pääsisi porottamaan suoraan kohti.

Ruokailut

Meidän aikuisten lomafiilikseen olisivat kuuluneet pitkät ja herkulliset lounaat tai päivälliset. Nyt taas tilanne oli toinen. Ruoka-aika ja -paikka tuli valittua useimmiten sen perusteella, että siellä olisi tilaa heti, siellä olisi lapselle mukavaa viihdykettä katseltavaksi (kuten akvaario, joka oli heti iso hitti), paikka ei näyttäisi liian hienolle, jos Pöpöläinen innostuu hihkumaan tai vinkumaan liian äänekkäästi ja mikä tärkeintä: ruoka tulisi nopeasti. Varsinkin tuo jälkimmäinen oli vaikeaa arvioida oikein. Puolen tunnin odotus tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, ja siinä vaiheessa Pöpöläiseltä oli loppunut jo kaikki mielenkiinto naksuihin, leluihin, akvaariokaloihin ja mihin ikinä. Sitten jonkun seurueesta oli vain lähdettävä työntelemään lasta rattaissa ja jatkettava omaa ateriaansa myöhemmin, kun joku vuorostaan viihdyttää lasta. Yhtenä päivänä saimme lounasseuraksi toisen lapsiperheen, ja oli ilmiselvää, että toisen samanikäisen seura tsemppasi molempia lapsia jaksamaan. Vekarat olivat aika söpöjä yrittäessään juottaa toinen toisiaan omista pienistä juomamukeistaan…

Syöttötuolissa istuminen, silloin kun sellaisia joistakin paikoista löytyi, saattoi lisätä lapsen jaksamista. Sack ’n seat -matkasyöttötuoliä käytimme lähinnä majapaikoissamme, emmekä kahviloissa tai ravintoloissa.

Aika pian me aikuiset kuitenkin tajusimme, että päiväruokailut kannattaa hoitaa mahdollisimman nopeasti ja eleettömästi, nukuttaa lapsi illalla aikaisin ja keskittää herkuttelutarpeet ilta-aikaan… Siitä tietysti seurasi, että lapsi heräsi seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan ja vanhemmilla olisi vielä uni painanut silmää, mutta mitä siitä, eipä tätä lomaa oltu nukkumista varten suunniteltukaan…

5 responses to this post.

  1. Todella hyviä huomiota! Me ollaan lähdössä maanantaina reissuun, ja olen miettinyt osittain samoja juttuja. Mehän ollaan jo matkattu aika paljonkin, mutta silti, lapsen kasvaessa aina on vaan uusi tilanne edessä..

    Turvaistuimesta, kelpaahan se pieni istuin vielä? Eikö se ole 13 kiloon asti? Me ostettiin jo sellainen iso istuin, mutta se on ihan järkyttävä rotisko, ei sellaista voi kantaa mukana!! Kuten totesitkin, ison kaukalon kanssa tuntuu olevan aika mahdotonta matkustaa. Pientä voi tosiaan vaikka hätätapauksessa kuljettaa kaupungilla mukana. Ja meillä ainakin on mukana vaan matkarattaat, niihin ei todellakaan integroida mitään turvaistuimia…

    Yritittekö ruokkia pöpöläistä myös paikallisilla lastenruoilla? Meillä meni jotkut ruoat ihan ok viimeksi reissussa. Toiset taas ei tosiaan lainkaan. Tehän jouduitte kantamaan selkä vääränä ruokaa suomesta??

    Missä vaiheessa aurinkorasvaa saa alkaa käyttää. Pitääkö olla vuoden vanha? Ja ne aurinkolasit.. ostin sellaiset missä on takana se joustonauha mikä pitää lasit paikallaan, mutta nyt jo aavistan että ne lentää päin seinää samantien. Aurinkohattuakin riivitään siihen tahtiin, että en vaan ymmärrä miten me pärjätään. Tuntuu että meidän neiti luulee, että se on hatun vika kun aurinko ärsyttää silmiä – sitä enempi revitään hattua pois mitä aurinkoisempaa on 🙂 Jos edes saisi sitä aurinkorasvaa laittaa…

    Meillä on lounaat menneet tähän asti erinomaisesti ja päivällisetkin joten kuten. Nyt huomaa, että ikää on sen verran enempi, ettei kärsivällisyyttä enää riitä lainkaan samassa mittakaavassa. Saa siis nähdä, miten meille käy tällä reissulla. Kävittekö te lapsen kanssa siis illalla kuitenkin ulkona syömässä ja pöpöpäinen nukkui rattaissa, vai miten? Niin ja oliko teidän matkasyöttötuoli hyvä? Kantsiiko sellainen hankkia?

    Vastaus

  2. Meillä tuo pieni suuri Pöpöläinen on vielä-vasta 10-kiloinen, joten tuo turvakaukalo käy hyvin. Painon lisäksi tulee kai tsekata, että lapsen pää on hyvin kaukalossa sisällä eikä ulotu sen yläreunun yläpuolelle (=turvaton törmäyksessä).

    Ei ostettu paikallisia, saimme omat riittämään juuri ja juuri. Mukana oli viisi kiloa pilttejä, ehkä vähän tyhmää raahata niitä täältä, mutta olipa sitten matkalaukussa sopivasti tilaa tuliaisille.

    Aurinkorasvoista: alle 3-vuotiaalla saa käyttää vain tietyntyyppisiä aurinkorasvoja, sellaisia jotka ei sisällä tiettyjä kemiallisia aineita. Pienen lapsen iho on hyvin ohutta ja läpäisee kemialliset aineet verenkiertoon ym huomattavasti aikuista nopeammin, oppineet kertovat. Apteekista kun ostaa, saa varmasti oikeaa ainetta oikean ikäiselle.

    Just ne kuminauhalliset aurinkolasit meilläkin, ja lähtevät heti päästä…

    Illalla kun käytiin syömässä, Pöpöläinen ei suostunut vielä nukahtamaan rattaisiin, ja oli tosi viehkoa yrittää syödä kiukkuisen väsyneen kaverin rinnalla illallista. Aika pian moisesta luovuttiin. Nukutettiin lapsi mahdollisimman pian illalla ja syötiin sitten omia herkkuja majapaikassa: viiniä, juustoja, salamia – njam.

    Matkasyöttötuolista: se Sack n’ seat on joskus pelastus, joskus ihan turha kapistus. Kaikkiin tuolimalleihin sitä ei voi edes asentaa. Kovin tukevakaan se ei ole. Tosin se menee niin pieneen pussukkaan (vähän karkkipussia isompi) että sitä on helppo pitää aina mukana. Usein tehtiin niin että toinen sitten piti lasta sylissään ja toinen lappoi nopeasti ruoat lapsen suuhun. Eilen ilmestyneessä Kaksplussassa oli arvostelu matkasyöttötuoleista, ja voiton vei Sack n’ Seatin kaltainen, mutta tukevammaksi arvioitu malli, nimetlään In the pocket baby.

    Vastaus

  3. Posted by A:n äiti on 09/05/2008 at 11.00

    Samanlaisia huomioita olemme mekin retkillämme huomanneet hyviksi. Erityisesti olen ennakkoon funtsinut keinoja, miten saada lapsi viihtymään lentokoneessa, automatkalla, rattaissa, ravintoloissa jne. Lapset ovat niin erilaisia, että todennäköisesti meillä toimivat jutut eivät tepsi toiseen tenavaan.

    Olemme lapsen kanssa matkustaneet paljon Suomessa ja muutaman reissun Euroopassa. Meillä on ollut aina vähän kamaa mukana. Korvikemaitoa muistan raahanneeni ennen kuin lapsi sai siirtyä aitoihin maitovalmisteisiin.

    Turvakaukaloa/-istuinta ei ole ollut ulkomaan reissuissa mukana. Lentokoneessa meidät on ohjattu omalle penkkiriville. Lapsi on saanut oman paikan, jossa vauvana mahtui nukkumaan ja istumaan opittuaan pystyi istumaan. Italiassa taksimatkat hirvittivät. Lapsi oli vain turvavöillä kytkettynä autoon, ei puhettakaan turvaistuimesta. Vaikka samaa en tekisi Suomessa, en jatkossakaan aio raahata turvaistuinta ulkomaan matkoille.

    Vastaus

  4. Turvakaukalottomuudesta matkoilla: kyllähän se toki taksissa hirvittää, mutta muistuttelen itselleni ko. tilanteessa, että tällä tavoin sitä mentiin 70-luvulla. Ja hengissä ollaan, miltei koko ikäluokka.

    Jos kaukalolle riittää seurueessa raahauskäsi tai yhteensopivissa vaunuissa telakka, niin mikä se on ottaessa mukaan, vaikka yhtä taksireissua ja lentomatkaakin varten. Mutta jos kantoresurssit ovat rajalliset, on kippo valitettavasti ensimmäinen asia joka jää kotiin.

    Vastaus

  5. Hei tosi hyviä vinkkejä oli! Kiitos.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: