Aika lentää

Oli uskomatonta tajuta laskelmien jälkeen, että tätä työelämää on kohta kestänyt jo puolet siitä ajasta, jonka olin äitiyslomalla kotona. 10 kuukautta kotona, viisi töissä.

Juurihan minä vasta aloitin! Töissäkin suhtautudun vielä asioihin mentaliteetilla ”minä tästä mitään tiedä, kun juuri vasta palasin”… Kotona neuvon Miestä kärkkäästi Pöpöläisen hoidossa, aivan kuin minulla olisi jotenkin enemmän kokemuksen syvää rintaääntä.

Olen jossakin kummassa välitilassa. Kotona töissä, töissä kotona…Joskus aamukiireessä lähtötoimissa, kun etsin työlaukkuani, huomaan nappaavani vahingossa Pöpöläisen hoitolaukun. Siitäpä olisi hyvä ekassa palaverissa vetää kalenteri ja muistikirja esille; vaippaa ja pyllypyyhkeitä, anyone?

Eilen päähinettäni etsiessä huomasin ottavani Pöpöläisen neulemyssyn käsiini ja venytteleväni sitä pääni kokoiseksi…

Mies ja Pöpöläinen ovat viihtyneet hyvin yhdessä nämä kuukaudet. Itse asiassa niin hyvin, että kateeksi käy. Aluksi epäilin, ettei Miehen koti-isän ammattiylpeys anna periksi kertoa, mikä lapsen hoidossa mahdollisesti mättäisi, mutta sittemmin olen huomannut että kyllähän hänelläkin niitä turhautumisen hetkiä tulee. Hän ei vain koe niihin johtaneita tilanteita niin uhkaavina, pelottavina kuin minä koin. Toissapäivänä, Pöpöläisen oltua koko päivän hermoheikko, itkuinen ja takertuvainen mies summasi: ”On ollut ihan mukava päivä, vaikka aika rankka.”

Tuon asenteen kun itsekin oppisi. Tänään oli tällaista, huomenna saattaa jo olla paremmin. Kaikki mikä menee tänään mönkään, ei ole peruuttamattomasti pielessä. Jos Pöpöläinen ei tänään nuku, niin se ei tarkoita sitä että kaikki unet olisivat taas päivätolkulla sekaisin. Ja jos ruoka ei ole koko päivänä maistunut, niin huomenna siihen joko löytyy selitys tai ruoka jo maistuu.

Niinpä. Ja huomenna on päivä uus.

4 responses to this post.

  1. Miehillä on vaan jotenkin lungimpi asenne, ei sille mitään voi. Sellaista kun itsekin tosiaan oppisi välillä.

    Hienoa että teillä kotona menee mainiosti! Olen kyllä sitä mieltä, että kaikkien miehien pitäisi käyttää mahdollisuus olla kotona lasten kanssa, edes vähän aikaa, siinä syntyy ihan erilainen suhde isän ja lapsen välille. Ja äitikin oppii, että isän tapa voi olla ihan yhtä hyvä tehdä asioita kuin äidin…

    Vastaus

  2. Posted by neena on 18/04/2008 at 7.59

    tuo on jotekin niin kuvaavaa. jos lapsi ei nuku, niin äiti ottaa hirveen ressin, tyyliin ”nyt se ei enää ikinä”… ja miehet ne vaan vetää rennosti ja täysillä! kadehdittavaa kerrassaan!

    Vastaus

  3. Joo, kyllä nyt jo näkee, että Pöpöläisen ja Miehen yhteinen aika on tärkeä kokemus kummallekin. Pöpöläinen oppii siihen, että hoitoa, turvaa ja huoltoa saa kummaltakin vanhemmalta. Bonusta on se, että miehen keksimät leikit ja ajanvietteet edustavat ihan toista kiinnostavuusluokkaa kuin äiteen hiukan kököt ideat. Lisäksi vielä kaikki se, mitä ajatuksia, kokemuksia tämä tuo Miehelle itselleen ja ehkä minullekin.

    Vastaus

  4. Blogistani löytyy sinulle kunnianosoitus, käy hakemassa! 🙂

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: