Koulutusta

Meillä on taas kerran meneillään yökoulu, oiskohan jo kolmas sellainen…Tällä kertaa maitohanat on laitettu koko yön ajaksi kiinni ja ulkoistettu vielä varmuuden vuoksi alakertaan. Ensimmäinen yö oli Pöpöläiselle ja Miehelle jälleen hankalin, mutta sen jälkeen itkut ovat kuittaantuneet helposti silittelemällä. Herätyksiä on kyllä vielä joka yö useita. Olen itse saanut nauttia suhteellisen makoisisista yöunista: alkuöiden hämmingin jälkeen saatan herätä enää vain kerran-pari yössä ihmettelemään sitä, ettei yläkerrasta kuulu mitään. Ja vaikka välillä kuuluukin, en enää säikähdä sydänjuuriani myöten. Päättelen tästä, että olen vihdoin alkanut uskoa siihen, että Mies saa Pöpöläisen omin avuin, ilman äidin taikatissiä rauhoittumaan. Varmaankin vasta nyt meillä on todelliset edellytykset näille yöelämän muutoksille – miten kummassa lapsi oppisi luottamaan uuteen maailmanjärjestykseen, jos äitikään ei siihen luota?

Tänä iltana meillä on myös menossa nukuttamiskoulu. Vaikka Pöpöläinen ei ole enää pitkään aikaan nukahtanut rinnalle, nukuttamiset ovat tähän asti olleet mitä suurimmassa määrin minun vastuullani. Tissittelyjen jälkeen Pöpöläinen mönkköstelee kainalossani, yrittää lähteä vielä ryömimään, konttaamaan, tutkimaan yöpöydän lampun katkaisijaa. Kaveria on palautettava kainaloon kerta toisensa jälkeen, pideltävä tiukasti kiinni, yritettävä rauhoittaa silittelyillä ja lauluilla. Välillä makaan lapsen jalkojen päällä ja pitelen kaveria paikoillaan kiukusta kihisten. Pöpöläisen kierrokset eivät vähene helpolla vaan monesti menee puoli tuntia tai jopa tunti, ennenkuin lapsi antaa periksi väsymykselleen ja sallii unen tulla. Kun Pöpöläinen vihdoin alkaa itse laulaa itselleen unilaulua, tiedän homman kohta saapuvan onnelliseen päätökseensä.

Parin viikon päästä olemme kuitenkin Miehen kanssa lähdössä yhteiseen iltarientoon, ja olemme jo tilanneet Tädin hoitamaan Pöpöläistä illaksi. Tämä on perheessämme Suuri Tapaus, sillä se tulee olemaan järjestyksessään vasta toinen kerta, kun olemme Miehen kanssa yhtä aikaa poissa Pöpöläisen luota.  Ja ensimmäinen kerta, kun joku muu kuin jompi kumpi meistä saattaa lapsosen iltalaivaan Höyhensaarille.  Täti on nyt tänään meillä tänään opissa, ja ensimmäinen nukutusoppitunti on juuri parhaillaan menossa yläkerrassa: Mies ja Täti yrittävät siellä rauhoittaa pientä vilperttiä. Vielä äsken sieltä kuului kirkas Pöpöläisen kujerrus. Totta puhuen, en usko, että Pöpöläinen tulee antautumaan unelle moisessa seurassa kovin pian. Aika iso ihme olisi sekin, jos Täti kahden viikon päästä saisi Pöpöläisen nukahtamaan viereensä.

Eli jos parin viikon päästä perjantai-iltana näette ahdistuneen naisihmisen työntämässä itkevää lasta lastenvaunuissa kahdentoista aikaan yöllä pohjoisessa Helsingissä, olette tainneet tavanneet epätoivoisen Tädin ja  vähintäänkin yhtä epätoivoisen Pöpöläisen.

One response to this post.

  1. Posted by A:n äiti on 03/04/2008 at 23.54

    Tai sitten tädille käy niin kuin meidän tytön kummitädille, joka ihmetteli että mitenkä niin lapsemme yöunille nukahtaminen on hankalaa. Lapsi oli nukahtanut kummitädin kainaloon kesken iltasadun. Eipä ole ikinä tapahtunut kotona!

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: