Vuosi väliä

Uskomatonta, mutta totta: Pöpöläinen on kovaa vauhtia tulossa yhden vuoden ikään!

Ajatukseni seilaavat ahkerasti vuoden takaisissa tapahtumissa. Tänään on tasan vuosi siitä, kun otimme viimeisiksi jääneet mahakuvat. Niitä sitten lähetin ystävilleni sähköpostissa ja motkotin samalla, että missään ei tunnu siltä, että mitään alkaisi tapahtua. Niin sitä voi olla onnellisen tietämätön oman kehonsa liikkeistä – seuraava päivä tuli jäämään viimeiseksi raskauspäiväkseni…

Viime viikolla olen melkein saanut itselleni aikaiseksi jännetuppitulehduksen käymällä läpi vuoden varrella Pöpöläisestä otettuja valokuvia. Tarkoituksenani on valita parhaimpia otoksia kehitystö varteb ja koostaa niistä yksivuotiskollaasi, jossa olisi yksi osuva kuva kultakin kuukaudelta. Uuh. Kuvia on paljon, mutta niiden laatu on varsin kirjavaa. Ensimmäisten kuukausien aikana otetut kuvat näyttävät onnistuneen parhaiten – johtunee varmaan paljolti siitä, että kuvattava ei osannut vielä karata kuvasta pois. Muutaman vuoden takaisella ja erittäin hitaalla digikameralla, joka ottaa kuvan noin kaksi sekuntia napin painalluksen jälkeen, ei oikein tee lasta kuvatessa mitään. Kesän jälkeen otetuista kuvista suurin osa on kummallisia suhahduksia, joista voi päätellä, että jotakin merkittävää/mukavaa/kummallista tapahtui hetki sitten. Onneksi tajusin joulun alla investoida parempaan kameraan, joten tämän vuoden puolella otetuissa kuvissa on sentään tunnistettavia ihmisiä.

Näin jälkeenpäin harmittelen, miksi en hoksannut kuvata Pöpöläistä säännöllisesti vaikka aina joka kuukausi syntymäpäivän aikaan, ja kirjoittaa samalla pari riviä muistiin kuluneen kuukauden virstanpylväistä. Nyt nimittäin pelkään jo unohtaneeni osan tärkeistäkin asioista. Eilen illalla yritin kaivella muistini syövereitä ja koostaa tuota kuukausittaista kirjoitusta siitä, mitä mikin kuukausi tämän ensimmäisen vuoden varrella on tuonut tullessaan, millaisia asioita Pöpöläinen on oppinut, mitä olemme tehneet yhdessä ja mitä perheellemme on kuulunut. Kaikkein vaikeinta oli muistaa, miten päivämme kuluivat ja miten Pöpöläinen kehittyi kahden-kolmen kuukauden iässä. Onneksi blogimerkinnät, kalenteriin merkityt menot, valokuvat, videot ja vauvakirjankin pienet muistiinpanot palauttivat osan arjesta mieleen.

Meille on tulossa oikea juhlakierre, sillä olemme päätyneet juhlimaan Pöpöläisen yksivuotissynttäreitä monessa osassa ystävien ja eri puolella Suomea asuvien sukulaisten kesken. (Tästä oppineena olen jo päättänyt, että ensi vuonna on tasan yhdet juhlat, ja jos niille ei pääse, niin oi-voi!)

Oikea juhlapäivä on nyt keskiviikkona, ja perjantai-iltana vietämme pieniä lastenkutsuja muutaman lähimmän vauva- ja taaperokaverin kesken. Yritin tuossa surffailla ja etsiä sopivia vinkkejä ihan pienten lasten tarjoiluihin. En oikein onnistunut, sillä löytämäni ohjeet olivat tarkoitettuja isommille lapsille. Juhlatarjoiluni uhkaavat kilpistyä lajitelmaksi hedelmäsoseita ja maissinaksuja. Onko parempia ehdotuksia?

One response to this post.

  1. Posted by hna on 25/02/2008 at 18.19

    Hedelmiä: Niitä rypsiksii, banaania kämmenpaloina, omenaa lohkoina, päärynää…

    Kurkkua kämmenpaloina, raejuustoa, juustosiivuja, leipäjuustoa, fetaa… Porkkanaraastetta (hmmm… vähän sotkuista kenties), riisikeksejä, yosaa, marjarahkaa (ilman sokeria)…

    Aika sillai terveellistä, mutta parempi kait niin. Tostahan saa sellaisen tuorehetelmäsalaatin ja riisikakkuleivoksia porkkanaraasteella (omenaraastekin yees).

    Suolaisenahan voisi tarjoilla uunikypsennettyä lohta ja uunilohkoperunoita! Mmmmm… Nälkä.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: