Yhä ylös yrittää…

Kyllä, meillä on nyt liikkuva ja maailmaa tutkiva lapsi.

Vielä ennen joulua Pöpöläinen oli kovasti rauhallinen kaveri, joka suurimmaksi osaksi köllötteli selällään ja tutki tavaroita käsissään ja otti pari ryömyä (ryöminnän pienin mahdollinen yksikkö) vain silloin tällöin, kun oikein kovasti motivoi. Sitten yhtenä aamuna juuri ennen joulua isän yöpöydällä kiilsi Tekniikan Maailma niin kiinnostavasti, että sitä piti lähteä heti katsomaan, vaikka matkaa oli tehtävä koko ison sängyn poikki. Ja kun eteenpäinmenovaihde löytyi, niin sillä tiellä ollaan. Missään vaiheessa ei pysähdytä, ei vaipanvaihtoon eikä varsinkaan pukeutumista varten. Onkin tosi mielenkiintoista vaihtaa vaippaa liikkuvalle kohteelle…

Vaikka vieläkään ei osata istuutua tai kontata, tukea vasten seisomaan on kova hinku. Ja kun pystyyn päästään joko kovalla omalla työllä tai avustettuna, siellä törötellään sitten kunnolla. Mutta tasapaino saattaa vielä pettää, varsinkin jos molemmissa käsissä on jotakin kiinnostavaa. Takasiepparin on parempi olla päivystämässä joka hetki.

Ja seisoen pääsee tietysti vaikka mihin mielenkiintoiseen käsiksi. Tänään elimme sitä historiallista hetkeä, kun Pöpöläinen avasi ensimmäisen kerran jääkaappimme oven. Olikohan se hienovarainen vihjaus, että ANNA MUTSI RUOKAA!

Kotimme on nyt kokemassa sitä kuuluisaa vauvasaneerausta. Pistorasioihin tulpat, kaikki johdot piiloon, portaisiin portit, ovet on muistettava sulkea perässä. Kyllä, kyllä se ryömii vaikka pää edellä portaikkoon, jos et juokse perään.

Psykologian kirjasta muistan, että pikkuvuohet eivät suostuneet kävelemään pöydän päältä toiselle pöydälle läpinäkyvää lasilevyä pitkin, vaan pelkäsivät putoavansa koska näkivät lattian olevan kaukana alhaalla. Miksei ihmisen lapselle ole jäänyt mitään vastaavaa itsensä suojeluvaistoa?

3 responses to this post.

  1. Posted by hna on 22/01/2008 at 20.14

    Sama täällä. Kaikki asiat pitäisi olla noin metrin korkeudella lattiapinnasta, pöytäliina pitää ottaa pois käytöstä (koska pian, ehkä jo huomenna sen mukana tulee kaikki alas…), eikä siltikään voi olla varma että asiat olisivat turvassa.

    Jotenkin itse ei ole vielä ihan päässyt henkisellä tasolla mukaan ja kauhistuttaakin, kun nousun jälkeen usein toinen jalka hakee jotain mihin se laittaa ja päästä siis kiiiipeäämään, että VOI HYVÄ TAVATON SENTÄÄN!

    Vastaus

  2. Posted by elanor on 22/01/2008 at 22.24

    Juu. Meillä revitään kirjat hyllystä, sitten seistään niiden lattialla lojuvien kirjojen päällä ja revitään kirjoja KORKEAMMALTA hyllystä. Huoh.

    Vastaus

  3. Juu, tää on elevaation aikaa. Kaikki vähänkin vaarallinen ja tärkeä nousee metriä korkeammalle.

    Mites ois uus vauvaharrastus näiden tuttujen ja turvallisten muskareitten ja uintihommien lisäksi: vauvakiipeily. Vauvoille oma kiipeilyseinä ja pienet varusteet. Saisivat harjoitella ammattilaisen valvomissa olosuhteissa 😉

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: