Temppu ja sen tekeminen

Vauvakirjassa kirjoitetaan yömelskauksista: ”Miten saa vauvan nukahtamaan ihan ite, omin avuin sinne sänkyynsä? Jollei Elias oo ihan taju kankaalla, kun me se lasketaan sänkyynsä nukkumaan, se nousee pystyyn ja itkee. Eli miten ihmeessä se tapahtuu? Tiedän, että lapsen pitäisi nukahtaa sinne, mistä se sitten jossain vaiheessa yötä saattaa herätä, mutta miten? MITEN.

Olen ihmetellyt monta monta kertaa samaa asiaa. Meillä pelataan nyt tissipeliä, mutta kohta on keksittävä muita keinoja. Tuttipullosta ei osata juoda. Tutista ei ole apua, se ei ole kelvannut missään vaiheessa.

Arvoisa lukijani, kerro, miten teillä toimitaan! Kaikki pienetkin vinkit ovat kullan arvoisia.

Toivoo nimimerkki

Epätoivoinen äiti

One response to this post.

  1. Posted by Mona on 04/01/2008 at 11.55

    Niin. Me unikoulutimme lapsen vajaan 7 kk:n ikäisenä. Siinä mielessä ehkä helpompaa, koska lapsi ei vielä silloin kovin paljoa liikkunut; nykyisin pitää käydä jossain vaihessa kääntämässä/nostamassa/vapauttamassa pinnan väliin juuttunut raaja.

    Ensin meillä totuteltiin pinnasänkyyn. Päiväsaikaan leikittiin sinä ja lapsi oppi, että oma sänky on hyvä ja kiva ja turvallinen paikka. Sitten vanhemmat keräsivät voimia ja tahdonlujuutta pari viikkoa. Olen sitä mieltä, että unikoulu onnistuu vain, jos siitä on vahva tahto. Vauva vaistoaa jokaisen epävarmuuden hetken, jolloin on mahdollista ”neuvotella” tilanteesta. Iltarutiinit mietittiin, ja niitä hiottiin siihen nähden, että lapsi iltatouhujen jälkeen menee omaan sänkyyn väsyneenä, ravittuna ja syliteltynä. Meillä mennään näin: iltapuuro, tissiä ja sylittelyä, vaipanvaihto ja yöpuku ylle, siten valot pois, vähän vielä tissiä ja sitten nosto omaan sänkyyn nukkumaan. ALkuun tässä pimeässä tissuttelussa isäkin istui sängyn reunalla, mutta nykyisin se hoituu nopsaan vain minun ja vauvan välisenä juttuna. Jonkin verran olen yrittänyt iltarutiineja hitusen varioida, ettei mene ihan pakkomielteiseen ja rajoittavaan suuntaan. Aina kun ei voi toimia ihan millintarkasti.

    Ekana iltana näiden rutiinien jälkeen vauva laskettiin omaan sänkyyn, toivoteltiin hyvät yöt, ja minä poistuin paikalta.Isä jäi vähäksi aikaa sängynviereen. PAri kertaa lapsi yritti vastustaa, mutta talttui tassuttelemalla, nukahti vartissa.Yöllä oli kauhun hetkiä ehkä neljästä kuuteen. Isä hoisi asian, minä itkin toisaalla.

    Sittemmin on ollut satunnaisia risaöitä, mutta lapsi rauhittuu aika hyvin nukkumaan tassuttelemalla.

    Oletko jo lukenut Outi Saarenpää-Heikkilän kirjan Miksi lapseni ei nuku? Ei mitään yllätysratkaisuja siinäkään, mutta kompaktisti uniongelmista. Ja lopussa kätevä kaaviosysteemi unipäiväkirjan pitoon (graafinen malli).

    Meillä unikoulun jälkeen on nukuttu yksi yhtenäinen yö. olen kuitenkin päättänyt, että imetän kerran yössä vielä ainakin jonkin aikaa.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: