vaihtelu virkistää

Kyllä on meidän päivät erilaisia. Siis ainakin mielialojensa puolesta. Toissapäivänä kaikki meni niin hienosti. Päiväunille nukahdettiin mukavasti kerta toisensa jälkeen. Unta saatiin ehkä kolmisen tuntia yhteensä. Niinpä Pöpöläinen jaksoi leikkiä ja seurustella hymyhuulin suurimman osan päivästä. 

Eilen taas kränättiin heti alusta saakka. Nukkumattia potkittiin otsaan heti, kun se uskalsi nenäänsä näyttää. Koko päivänä nukuttiin yhteensä vain vähän yli tunti.  Illalla uni tuli heti, mutta koko yö oli yhtä risaista heräilyä tunnin välein. Puuh.

Tänään aamupäiväunien aikaan Pöpöläinen haukotteli ja hieroi silmiään lupaavasti. Kun vein kaverin sänkyymme imetettäväksi unten maille, alkoi hillitön heiluminen. Ei tissiä, ei! Hyi olkoon, kertoi kiljunta, kääntelehtiminen ja paniikki. Lopulta saimme suoranaisesti painia, jotta sain lapsukaiseni rinnalleni. Ja kun olin laittanut Pöpöläiselle tissin suuhun, hän yllätys yllätys – tarttui siihen ahneesti ja imi itsensä uneen viidessä minuutissa.

Kävimme päivällä neuvolassa ja alkuvisiitin Pöpö pani parastaan. Jutteli, viserteli, sätkytteli, punnerteli pritsillä minkä ehti. Ja sitten aivan yhtäkkiä alkoi itku, jonka sai taukoamaan vain pienoisiksi hetkosiksi tissillä, hyppyytyksellä, vaunujen heilutuksella. Ulkovaatteiden pukeminen oli yhtä koettelemusta. Ja kun ovesta ulos pääsimme, kaveri oli jo sikeässä unessa. 

Onni täällä vaihtelee, niinpä. Kunhan vain pysyisi äitimuori perässä. Koskaan en aamulla tiedä, millä tuulella tänään ollaan. Ja koskaan en nukuttaessani tiedä, saako Nukkumatti hiekkansa heitettyä alle aikayksikön, vai levitelläänkö sitä santakuormaa vielä tunninkin päästä. Opetellaan.

3 responses to this post.

  1. Posted by Mona on 28/09/2007 at 20.03

    No mutta kuulostaapa tutulta. Alkaa herätä epäilys, että ei niitä nukkuu ja syö -vauvoja ole kuin vanhojen naisten legendoissa.

    Vastaus

  2. Posted by A:n äiti on 29/09/2007 at 17.48

    Samat sanat kuin Monalla.

    Meillä lähes kaksivuotiaan kanssa viime yö oli tähänastisista karsein. Tuskin nukuin koko yönä. Kauheaa raivoamista läpi yön. Ikinä vauva-aikana ei ollut yhtä järkkyä yötä – vai olenko jo unohtanut?!

    Vastaus

  3. Mona, näin on!
    A:n äiti: Uuh, vielä kaksivuotiaanakin? Ja varmaan vielä paljon sen jälkeenkin. Murrosikäisenäkin…

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: