Kuteita

Vauvanvaateviidakko vaikutti ensi alkuun yllättävän monimutkaiselle. En löytänyt edes nimiä kaikille erilaisille vaatekappaleille. Pyörittelin mm. erilaisia haalariversioita käsissäni ja mietin,  miten näitä oikein pidetään ja mikä näitä oikein erottaa toisistaan. Näissä yksissä ei ole sukkia, mutta on hihat, tuossa taas ei ole hihoja mutta on sukat…

Suurin osa Pöpöläisen vaatekaapin sisällöstä on joko saatua tai lainattua, joten olen joutunut/saanut ostaa vain muutaman vaatekappaleen. Useimpia vaatteita ei ole todellakaan ehtinyt käyttää kuin muutaman kerran, ennen kuin ne ovat jääneet pieniksi. Sen verran nopsaan Pöpöläinen on kasvanut (nyt kuuden kuukauden iässä massaa on yhdeksän kiloa ja 67 senttiä). Alkuun oli vaikea luopua pieniksi jäävistä vaatteista ja niitä tulikin pidettyä turhan pitkään. Valokuvista näkee, että eräskin suosikkipotkari on pitänyt kerta toisensa jälkeen pukea päälle, vaikka lapsi näyttää siinä liian pieneen kuoreen ahdetulta nakilta. Liiallisesta kiintymyksestä seurasi myös, että  kaapeissa odottavat seuraavan koon vaatteet olivat nekin jäädä pieniksi, ennen kuin niitä oli käytetty vielä kertaakaan.

Vaikka lasta pukiessaan saisi toteuttaa oman lapsuutensa suosikkinukkeleikkejään, luonnollinen käytännönläheisyyteni (lue = laiskuuteni) pääsee tässäkin voiton puolelle. Mukavimpia vaatteita näyttävät olevan mahdollisimman perinteiset potkupuvut, siis sellaiset, jossa on hihat ja sukat ja piiiitkä vetoketju. Sellainen on nopea ja helppo pukea päälle, mikä taas säästää monilta itkuilta. Jalatkin pysyvät lämpiminä, eikä tarvitse metsästellä helposti irtoavia sukkia. Toisena suosikkina ovat sitten body ja puolipotkari -yhdistelmät.  Kovin miehekkäiltä ja hienoiltahan nämä eivät näytä, joten kodin ulkopuolelle lähdettäessä vaihdankin puolipotkarit sitten farkkuihin tai joihinkin muihin housuihin.

Mutta sitten on liuta vaatteita, joita en tajua ollenkaan:

*sellaiset potkupuvut, joissa on hillittömät painonappirivistöt selässä tai mahassa… eikös ne ole makoilevan lapsen hipiälle hiukan epämukavia?
* piukantiukat bodyt. Sveitsiläisen ystävän lähettämät 74-senttiset vaatteet olivat pienempiä kuin Marimekon 60-senttiset…
* bodyt tai puserot, joissa on napittomat pääntiet – meidän vekara kun inhoaa yli kaiken sitä, että hänen päätään pusketaan väkisin jostakin lävitse
* tiukkapeppuiset housut, jonne ei lapsen muhkurapeppu sovi, ei sitten kertakäyttö- eikä varsinkaan kestovaipoissa….
* lantiomalliset vauvanhousut!!!! Ostin kerran kirpparilta tosi söpöt 70-luvun tyyliset mutta viime vuosina valmistetut samettihousut  (68-senttiset, joten ihan vauvalle tarkoitetut). Niitä lapselle kiskoessani jäin ihmettelemään, miten ne eivät sitten millään peitä koko peppua. Jonkin aikaa katseltuani tajusin, että ne ovat matalalantioiset. Mitä ihmeen järkeä sellaisissa on? Kuka niitä pystyy käyttämään? Onko jossakin myynnissä matalalantioisia vaippoja näiden housujen kanssa käytettäväksi?
* t-paidat ja yleensäkin puserot: ne eivät sitten sovi tällaiselle kanneltavalle ja nostettavalle vauvalle ollenkaan. Nehän nousevat kaulaan ja paljastavat koko massun. Ei mitään järkeä. Kaikki lojuvat käyttämättä laatikossa.

Kaikenkaikkiaan olen huomannut, että monet etukäteen ihaniksi luulemani vaatteet ovat osaoittautuneet epäkäytännöllisiksi tai lähes mahdottomiksi, ja monet tosi tylsät ja tavalliset vaatteet ovat sen sijaan osoittautuneet hyvinkin näppäriksi ja mukaviksi. Ja että lähes kaikki ennnen Pöpön syntymää itse ostamani vaatteet ovat osoittautuneet niiksi epäkäytännöllisiksi. Onneksi en tehnyt kuin muutamia ennakkohankintoja, sillä ne rahat olisivat menneet hukkaan. Vasta arki on näyttänyt, mitä haluan lapselleni pukea.

8 responses to this post.

  1. T-paidat on sitten kätsyjä, kun lapsi osaa itse kävellä. Silloin ei enää jää selkä paljaaksi. Vaikka kyllä etenkin talviaikaan bodyt on käteviä vielä 86cmkin.

    Vastaus

  2. Posted by Tsu on 02/09/2007 at 20.30

    Bodyt ovat kyllä parhaimpia minustakin, ne muuttuvat epäkäytännöllisiksi vasta pottailuvaiheessa kun muksu itse menee potalle kun hätä yllättää. Siinä jos ei ole vieressä vahtimassa, ui puoli bodya potan sisällön seassa 😉 … ellei ole ehtinyt napittamaan bodyn nappeja olkapään yli kiinni toisiinsa.

    Vastaus

  3. Posted by A:n äiti on 02/09/2007 at 20.36

    Täällä yksi epäkäytännöllisten vaatteiden pukija 🙂 Meillä jäi kaikki puolipotkarit käyttämättä tai niitä käytettiin korkeintaan yövaatteina vain siksi, että ne näyttävät minusta niin rumilta. Bodyt olivat suosikkeja, mutta puin päivästä yksi lähtien lapselle myös puseroita. Vain mekot jäivät aika vähälle käytölle ennen kuin tyttö lähti liikkumaan.

    Vastaus

  4. Posted by elanor on 03/09/2007 at 19.42

    Mä taas puollan niitä painonappeja vetoketjujen sijaan, joska usein se vetoketjun ’vedin’ tökkii lasta kaulaan. Tai sit jos sen jättää vähän auki ja vaate on vähänkin väljä, niin sitten ne vetoketjun yläpäät raatelee poskia molemmin puolin. Potkuhousuja ja puoli-sellaisia ei olla oikeastaan voitu käyttää ollenkaan ton tankokenkäjutun takia, kun niiden kenkien alla pitää olla tiukat sukat. Muuten ollaan kyllä hyvin samoilla linjoilla. Meillä ois muutama tosi söpö paita, mutta ku ei niillä oikeesti tee yhtään mittää!

    Vastaus

  5. Elanor: Meillä vetoketjut ovat käyttäytyneet asiallisesti, raatelijaketjua ei ole toistaiseksi vielä näkynyt. Mutta eikös ne napit paina selkää tai mahaa?

    Vastaus

  6. Posted by elanor on 04/09/2007 at 9.37

    Meillä on lähinnä muutamassa yöpuvussa napit etupuolella, ja koska tyttö nukkuu vain selällään tai kyljellään niin ne ei haittaa. 🙂

    Vastaus

  7. Posted by Katta on 06/09/2007 at 13.04

    On se vaan jännä miten sitä sitten loppujen lopuksi tykästyy vain niihin muutamaan vaatteeseen joita pitää sitten pesusta toiseen. Meillä on aivan järkky isot kasat lastenvaatteita ja iso osa on ollut vaan ihan yhdellä tai kahdella käyttökerralla. Ja kun noi penskat kasvaakin tässä vaiheessa semmoista vauhtia että 🙂 Esikoisella tykkäsin pitää puolipotkareita koska oli lokakuussa syntynyt ja ne oli kätevät käyttää talven kylmillä, mutta tällä pikkukakkosella (maaliskuussa syntynyt) en ole vielä juurikaan puolipotkareita pitänyt. Olkaimellisia potkupukuja vihaan, samoin kaikkia plyyssisiä tai velourisia koko pukuja, meidän molemmat muksut on niin kuumaverisiä että niissä tulee vaan hiki 🙂

    Vastaus

  8. Posted by Minna S. on 12/09/2007 at 16.55

    Tuttu tunne tuo vauvan vaatekappaleiden ihmettely mullekin 🙂 Ennen pojan syntymää pohdin varmaan päiväkaupalla sitäkin, että mitä otan mukaan laitokselle kotimatkaa varten… Ei aavistustakaan siitä, mitä kaikkea vastasyntyneelle kuuluu pukea päälle! Ja täälläkin ajan myötä tulimme huomaamaan, että omat hankkimat vaatteet olivat kyllä aivan ihania ja söpöjä, mutta NIIN epäkäytännöllisiä, että täysin käyttämättä taisi muutamat vaatekappaleet jäädä.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: