Temppuja

Arki on täynnä kummia temppuja, joita viittä vaille viisikuukautisen pojankoltiaisen kanssa on tehtävä, jotta meillä molemmilla olisi mukavaa:

– Syötöt tapahtuvat heti unesta herättyä, muuten niistä tulee vain itkua ja hammastenkiristystä. Ja mielellään maaten pimennetyssä makuuhuoneessa. Muuten on Pöpöläisellä liikaa virikkeitä viemässä ruokailuintoa.

– Vasemmasta rinnasta ei ole kiva syödä, mutta jos sitä tarjoaa ns. väärältä puolelta, siis samalta puolelta kuin oikeaakin, se kelpaa. Vaatii vain äiteeltä hiukan venyvää kylkeä.

– Pätkäpäiväunia voi  yrittää jatkaa laittamalla ajastimen hälyttämään noin puolen tunnin unien kohdalla. Sitten vain passiin vaunujen viereen ja valmiina hytkyttelemään, kun sankari kuitenkin kohta osoittaa heräämisen yrittämisen merkkejä.

– Joskus itkun syynä näyttää olevan, että lapsi yksinkertaisesti haluaa olla hetken omassa rauhassaan, itsekseen ja pois sylistä, esim. leikkimatolla.

– Kaikenlaiset suusta päästettävät pörinät, pärinät, surinat kiinnittävät vekaran huomion juuri sen verran, että hyvään vauhtiin päässyt itku saattaa katketa.

– Jos ja kun itku ei muuten katkea, lapsen kantaminen sylissä, erityisesti pystyasennossa, auttaa.

Lisää, anyone?

5 responses to this post.

  1. Posted by Mary on 21/07/2007 at 22.59

    Meillä ykkönen nukkui hyvin kun imuri oli käynnissä 🙂 . Samaten lemppariasento oli vatsallaan isän tai äidin käsien varassa. Siinä vaan rötkötti ja nukahtikin useasti moiseen asentoon..

    Vastaus

  2. Posted by hna on 23/07/2007 at 14.40

    – Niin ja jos pörisyttelee vaikka kaulaa, vatsaa tai poskea. Silloin huomio voi, ehkä, kiinnittyä siihen ja itku loppua. Ehkä.

    – ”Liike lähtee jaloista” on meillä tapana sanoa. Ei auta heijata istualtaan. Ehei! Pitää seistä. Toinen sopiva on ”ole aalto”, liikkeen pitää siis olla ’sulavaa’ ja mielellään ’katkeamatonta’.

    – ”Heitä olalle” kuuluu meillä myös paljon. Varsinkin vieraiden ollessa läsnä. Meidän Helmi ei vuuhdy ihan vaan ”vauvamakuuasennossa”. Pitää päästä pystyyn ja mahdollisimman korkealle.

    Hmmmmm… Mitäs muita on?! En muista. Just nyt.

    Vastaus

  3. Ja meillä ollaan siinä pystyasennossa nimenomaan naama ”menosuuntaan” päin. Jos ei sekään auta, niin sit voi tuossa asennossa kantaa muksun vaikka parvekkeelle, niin jo loppuu poru. Kun siellä onkin yhtäkkiä ihan eri lämpötila ja näkyy puita ja autoja ja vaikka mitä! Ai hurja. Jos ei tuollakaan vielä huuto katkea, niin se meinaa että patterit on kertakaikkiaan lopussa ja uni paras lääke on…

    Vastaus

  4. Posted by hna on 24/07/2007 at 17.37

    Totta. Nyt kun aletaan olla vähän paremmin messissä, niin auttaa tommoset ”Ei oo todellista” jutut.

    Helmin serkkupoika myös näytti, että yllättävät äänet (kuten kattilankansien lyöminen yhteen) lopettaa itkun. Vielä ei olla ite kokeiltu…

    USEIN on myös syynä huutoon märkä vaippa. Siis veden äärellä on kivaa, kun varpaita voi heilutella vedessä.

    Peilitkin alkaa olla kova sana, kun siellä on Joku Hyvä Tyyppi…

    Vastaus

  5. Posted by Kukannuppu on 25/07/2007 at 10.17

    Peiliin mekin kurkitaan päivittäin. Ois kiva tietää, mitä Pöpö funtsii pelilistä näkyvistä tyypeistä. Itseäänhän se ei sieltä tunnista, mutta luulisin, että se tunnistaa kuitenkin minut (tunnistaahan se mut muuallakin, joten varmaan peilikuvassakin). Mutta mitähän se sitten ajattelee siitä vauvasta, joka peilikuvan äidillä on sylissään? Että äiti pitelee jotakin kilpailevaa pikkulasta?
    Eli onko peiliin tuijottaminen TRAUMAATTISTA?

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: