Menoja

Nyt meistä on tullut niitä kylä- ja kaupunkiluutia, joista joku ennustikin aikaisemmin. Siis silloin kun ensimmäisen kerran huokailin kotoa pois pääsemisen vaikeutta, joku kirjoitti että sitten kun keksii, miten helppo pienen lapsen kanssa on reissata, ei kohta enää kotona jaksa ollakaan. Juuri näin meille on nyt käynyt. Tänäänkin lähdettiin hiukan ennen yhdeksää ja kotiin tultiin vasta seitsemän uutisille. Aluksi mentiin neuvolaan, sitten vauvatreffeille kaupungille, sitten ostoksille ja vielä kävelylenkille. Kotiparka on ihan räjähtämiskunnossa, kun käymme täällä vain kiireellä kääntymässä…

Kaupunkikammoni on siis lähes voitettu. Olen löytänyt muutaman mukavan imetyspaikan (Kluuvin ostoskeskus, Stockmann, Sokos, Postitalon ja Sanomatalon Wayne’s Coffeet) ja mietin kulkureittini niitä mielessä pitäen. Pyrin ennakoimaan imetystarpeet: mieluummin herätän lapsen syömään kuin odotan siihen asti, että Pöpö itse herää ja vaatii ruokaa kolmenkymmenen sekunnin sisään tarjoiltavaksi.

Liukuportaita on kuljettu vaunuilla sekä ylös että alas (ei niin kivaa). Suosin kuitenkin hissejä (missä Asematunnelissa on hissejä – en ole löytänyt yhtäkään). Matalalattiabussit ovat jees, tosin kerran pääsin vasta neljänteen bussiin – kaikki muut olivat jo vaunutettuja (bussilla ei siis kannata kulkea, jos pelkää myöhästymistä). VR:lle lähetän kyllä kritiikkiä siitä, että mistään ei ole selvitettävissä, mitkä paikallisjunista ovat matalalattiaisia. Jostakin syystä kuudella seitsemästä junareissustani on kuljettu inhoilla korkealattiaisilla junilla. Ja sydämestäni kiitän kaikkia niitä, jotka pitävät ovia auki (usein keski-ikäisiä naisia) ja auttavat vaunujen kanssa bussiin tai junaan (joko opiskelijatyttöjä tai keski-ikäisiä miehiä). Kertaakaan en ole vielä jäänyt bussissa tai junassa pulaan, joten kyllä meillä kaupunkilaisilla jotakin sydäntä silti on. Mutta kieroon tuijotan niitä pikkukauppojen löysiä teini-ikäisiä tuntimyyjiä, jotka vain notkuvat tiskin tietokoneella, kun yritän kolistella kaksista vastakkaisiin suuntiin aukeavista ovista sisään. Ei voi tulla auttamaan, ei. Enkä minäkään aio sitten mitään ostaa, en! Aargh!

—–

Tänään tuli postissa Pöpöläiselle ihka oma KELA-kortti. Oli aika liikuttavaa nähdä postin joukossa pojan nimellä varustettu kirje. 

4 responses to this post.

  1. Posted by kata on 04/05/2007 at 8.51

    Oletko ajatellut, että menisit kaupungille liinaillen, ettei tarvitsisi miettiä junien ja bussien matalattioita tai tilanpuutetta? Ennen näitä kaksosia en kuljettanut vaunuja mukana kaupungilla vain liinaa. Nyt on kaksostenvaunut aina mukana ja niiden kanssa tuntuu äärimmäisen ahtaalta jokainen ovi, liikenneväli ja kaupan käytävä. Välillä tuntuu, ettei mahduta jalkakäytävällekään kun ihmisen kulkevat leveästi.

    Vastaus

  2. Posted by Nimetön on 04/05/2007 at 9.50

    Metrosta pääsee katutasolle asti hissillä, siitä kompassitason kulmasta ainakin. Kaivopihan suuntaan.

    Vastaus

  3. Posted by hna on 04/05/2007 at 17.58

    Itsellä on kaupunkikammo vielä vähän päällä. Tänään se jo helpotti, mutta pitää ottaa alussa ehkä nyt ihan rauhassa ettei tule revähdyksiä…

    Mietin tota Asematunnelia kanssa, kun viimeisilläni siellä hipsin. Ja sitä meitin myös että kun metrojen hissit on aika hitaita ja niihin ilmeisesti uretaan usein ja ahkeraan, niin… Että HYIIIIIIIIII!!

    Vastaus

  4. Posted by -N- on 02/06/2007 at 11.14

    Sokoksen hissit osottautuvat usein myös melko hyödyllisiksi.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: