Muistoja

Eilen mies puhkesi puhumaan: ”Muistatko synnytyksen? Se oli kamalaa puuhaa. Minua pelotti, että sinä et selviä siitä. Ei sitä tullut ajateltua lasta ollenkaan. Kunhan vain sinä selviäisit.”

Itsekin siinä kivuissani ehdin ihmetellä, miten vähän tuli ajateltua syntyvää lasta ja hänen hyvinvointiaan.

Nyt on kyllä ihan toisin. Pelkkä ajatuskin pienestäkin kivusta, joka Pöpölle aiheutuisi, on vaikeaa kestää. Otamme osaa b-hepatiitti -rokotustutkimukseen ja kyllä oli äidillä sietämistä kun lasta piikitettiin.

Monena päivänä olen myös miettinyt raskaudenaikaisia mielikuviani tästä lapsesta. Jotenkin on vaikeaa ajatella, että tämä on se lapsi. Ihan kuin raskausaikana olisi ollut kyseessä eri lapsi kuin nyt. Kyse ei ole mistään hyvä/paha -akselista vaan jostakin muusta. En osaa sanoa mistä.

2 responses to this post.

  1. Posted by kata on 19/04/2007 at 17.35

    Minulla oli näistä kaksosista aivan sama tunne, ettei masussa olleet vauvat ole lainkaan samat kuin sylissä tuhisevat lapset.

    Vastaus

  2. Posted by Nimetön on 20/04/2007 at 18.25

    Voisiko tuohon eri-vauva -tunteeseen olla syynä se, että nyt vauvan synnyttyä tunnet vauvasi, hänen tempperamenttinsa, luonteenpiirteensä jne.? Vielä vatsassa olevaa vauvaa ei kai voi tuntea samalla tavalla, eli silloin vauva on enemmänkin äidin ja isän luoma mielikuva tulevasta perheenjäsenestä. Toivotaan joidenkin sukujen luonteenpiirteiden siirtymistä ja haaveillaan, miltä se MEIDÄN vauva näyttää, millainen se on.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: